|
Väinö Maajoki on merkinnyt muistiin vuonna 1939, että
"Tyrvään rajoilta vei Kivilahden kautta vanha jalkapolku nk.
Lemmetynpolku Narvan kylään. Se kulki koko matkan kuivia maita, mäkiä ja
harjuja pitkin. Se oli eräiden takamaanasukkaiden ainoa yhdystie muuhun
maailmaan. Sitä pitkin kuljetettiin mm. kantamalla ruumiit kirkkoon."
(Maajoki 1939, 50). Kun polulla on ollut näin tärkeä ja toisinaan
kolkkokin käyttötarkoitus, sen historiaa olisi yritettävä selvittää.
Historiallisissa asiakirjalähteissä ja kirjoissa polusta on varsin vähän
tietoja. Sen sijaan vanhat kartat yhdessä maastotutkimuksen kanssa
antanevat lisävaloa. Entä vieläkö löytyy polun tarinoiden muistajia ja
tietäjiä? Kaksi muistajaa
sentään löytyi: Yrjö Pallas, entinen
suonpäänkulmalainen ja Tauno Lamminen, entinen linnamaalainen.
Pallas on tehnyt polusta muistelman Kaapelin kaikuja -lehteen. Lamminen
taas on merkinnyt muistamiaan asioita paperille. Kumpaisenkin kuvaukset
ovat hyvin yhtäpitäviä vanhojen karttojen kanssa. Pallas on pyrkinyt myös merkitsemään polkua maastoon. |
Tämä historiallisesti merkittävä polku on yllättäen ollut
muistissa ja tunnistettavissa maastostakin vielä 2000-luvulle tultaessa.
Tehometsätalous on tuhonnut lähes kokonaan tämän torppariväestön
kulkuväylän eikä pelastavia toimia ole tarjolla. Jos jotakin haluttaisiin tehdä,
polun alkuperäinen linja voitaisiin vielä paikka paikoin merkitä
maastoon. Nekin osuudet, jotka nyt ovat myllerryksen vallassa, kasvavat
pian uusia puita, ja polunpaikat voisi etsiä ja merkitä uudelleen.
Polku kiinnostuksen kohteena ei ole nykyihmiselle kovin
muodikas; kaiken muun ohella sekin on vain väline, välttämätön paha
johonkin kovalla kiireellä pyrittäessä. Sitä ei enää - tai uudestaan -
osata ottaa tilana, jossa hetkinen ollaan ja eletään luonnossa.
Ihmispolkuja kaiken lisäksi ei enää ole olemassa; kaikki tarpeelliset
välimatkat on täytetty maanteillä! Metsissä tosin on edelleen tuoreita
polkuja, mutta niitä ei ole ihminen tehnyt. |
|
Miten vanha Lemmetynpolku voi olla? Millaiseen tieympäristöön se
on syntynyt? Löytyykö asiakirjoista tai muistitiedoista
lisävaloa? Vanhin maininta on kovin epävarma. C.A. Gottlund oli kuullut 1858 Vesilahdessa syntyneeltä Salomon
Erikssonilta Helsingissä, että jo Klaus Kurjen oli määrä
rakentaa suora tie Laukosta Turkuun ja että joitakin valmisteluja jo
tehtiinkin. Tämä olisi tapahtunut jo 1400-luvun lopulla. (Gottlund 1862,
655) Akseli Kurki ei ainakaan tätä reittiä käyttänyt ratsastaessaan
vuonna 1599 Kauvatsan
Puurilan rälssitilalta Tyrvään Rautajokeen ja sieltä Stormiin ja
Laukkoon. Kurki kulki Narvamatkantietä.
Laukon Juho Kurki nuorempi, joka toimi mm. Turun hovioikeuden
presidenttinä, joutui kulkemaan 1600-luvulla usein Laukon ja Turun
väliä. Juho Kurki käytti talvisin talviteitä
(ks. myöh.) Vesilahdesta Liitsolaan, Oriniemeen, Punkalaitumelle, Alastaroon,
Loimaalle jne. Kesällä tämä reitti oli huono monien suoperäisten
alueiden vuoksi. Juho Kurjen aloitteesta vuonna 1637 Loimaan
käräjillä päätettiinkin rakentaa kesätie likimain talvitien linjalle
Vesilahdesta Loimaalle. Tien linjauksen tuli olla sellainen, että
Turkuun matkustavien ei tarvitsisi enää mennä
Narvantietä Tyrväälle ja
sieltä Huittisiin. Mitä reittiä Narvan alueelta kuljettiin Halkivahaan,
jää hieman epäselväksi. Kalmbergin kartan mukaan kesällä etelään kulki
vain Lemmetynpolku ja Särkijärven polku. Talvella sen sijaan talvitien
linja oli melko sama kuin myöhemmän Latomaantien. Latomaantie
saatiin todella ajokuntoon vasta vuodesta 1964 lähtien, jolloin pioneerit
rakensivat ns. Valamon sillan. Myös Kaitaan silta ja 2 kilometrin matka
siitä Latomaahan olivat pitkään heikkotasoisia.
Oletettavasti vain Kanteenmaan suoalueitten lävitse
kulkeva tie Oriniemestä Talalan ja Punkalaitumen kautta Alastaron
Hennijoelle jouduttiin raivaamaan. Muut osuudet ehkä olivat jo olemassa,
ja niitä saatettiin vain parannella ja merkitä. Juho Kurki tarvitsi
tietä myös maaomaisuuksiensa vuoksi. Hänellä oli näet kaikkiaan 19
rälssitalonpoikaa eri puolilla Huittisten pitäjää. Juho Kurjen palvelusväkeen kuului 1639
mm. kalastaja ja metsästäjä
Esko Tuomaanpoika Hennijoelta, kalastaja Tuomas Martinpoika Työtilästä
ja kalastaja Jöns Matinpoika Rutunasta. (Jokipii 1974, 505; Lähteenoja
1949, 175, 198, 270-271; Mauranen 1999, 261;
Viikki 1973, 382) |
Yllä olevassa Kuninkaankartaston otteessa 1780-luvulta näkyy
Lemmettyjärven ja Narvan välillä (Linnamaassa) ojia ja puroja, mutta polut
ja tiet puuttuvat. Polkuja ei ole viitsitty etsiä ja merkitä, koska
niiden sotilaallinen ja hallinnollinen merkitys oli vähäinen. Kaiken
lisäksi metsät olivat täynnä sinne tänne risteileviä polkuja, mikä
ilmenee mm. Kalmbergin kartastosta vuodelta 1855. Polkuja käyttivät
metsästäjät ja torppariperheet, joita alkoi ilmestyä eri puolille
pitäjää 1700-luvun puolivälin jälkeen. Myös Lemmetyn pohjoispuolella olevat korkeahkot vuoret on
jätetty kartasta pois. Hällströmin karttaan vuodelta 1799 ei ole merkitty muita
teitä kuin Narvanmatkantie.
Yllättäen kuitenkin Kuninkaankartastossa on selvä polku tai
talvitie, joka alkaa Krääkkiön Ruokojärveltä ja jatkuu Ameen- ja
Pynnäjärvien kautta Liitsolaan asti. Tätä reittiä Juho Kurjen sekä melko
vilkkaan Narva-Turku -liikenteen on täytynyt käyttää. Kauppiaita tuli
syksyisin myös Narvan markkinoille, ja jotakin polkua myöten he
toivat runsaat kauppatavaransa Ruokojärveltä Narvaan. Kauppiaat tuskin tyytyivät
pelkkään ratsuun ja ratsupolkuun, vaan käyttivät ajankohdasta riippuen
rekiä ja rattaita. |
Mistä polulle voisi päästä?
Lemmetynpolku on pääosiltaan ajat sitten kadonnut tuoreemman kulttuurin alle,
mutta joitakin jälkiä siitä on löydettävissä. Miten polulle pääsee ja miten sille on ennen päästy? Vuoden 1893 kartan mukaan Narvasta kuljettiin ensin nykyistä Latomaantietä Pöyhölän kylään, jonka talot sijaitsivat vuoteen 1918 asti rykelmänä entisen Narvan Saha ja Mylly Oy:n lounaispuolella. Pöyhölästä on päässyt suoraan Eskolankulmalle kulkemalla tietä, jota ei enää ole. Ennen vuotta 1910 syntyi Tauran ja Jutilan ohitse Myllytie kohti Ajostenvuorta. Jutilan eteläpuolelta vie nykyään Tuulensuontie (kuva oik.) Eskolankulmalle, mutta tätä tietä ei ollut vielä vuoden 1910 kartassa; se on syntynyt myöhemmin.
Kirkonkylän suunnasta tultiin ensin Narvantietä Toivolan tiehaaraan, josta
siirryttiin nykyiselle Punkalaitumentielle. Tien alkupäässä oli jyrkkä ja vaarallinen mutka, "Sukka-Maijan mutka". Sen jälkeen tie kiersi Tannin pellot eteläpuolelta, ja jatkoi Tannin länsipuolelle ehkä likimain nykyistä linjaa kohti Ajostenvuorta. Sitten matkattiin kohti Kooninkia, josta on nykyään jäljellä vain pieni tiilikasa. Tie nykyiseltä tieltä Kooninkiin on edelleen olemassa maataloustienä. Kooningin ja Eskolaan välisestä metsätiestä on joitakin tien rippeitä jäljellä (tarkemmin alempana). Kooningista Mäenpäähän on ä runsas 300 metriä. Eskolankulman Eskolan, Rajalan, Mäenpään, Etelän ja Mäkelän asunnot ovat aikoinaan muodostaneet risteyspaikan
Lemmetynpolulle. Tänne tuli polku tai kaksi myös Pöyhölän suunnasta. |
Uudehko Tuulensuontie on nykyään käytännöllisesti katsoen ainoa tie päästä Eskolankulmalle
|
|
Punkalaitumentien alkupää Toivolasta Linnamaahan on rakentunut vanhojen polkujen
varaan. Vasemmalla olevasta isojakokartasta 1700-luvun lopulta saa teistä ja poluista hyvän kuvan. Hurskasvuoren keskeltä (kartan oikean yläreunan kallio) Toivolan tiehaarasta lähtee tie etelään. Siitä haarautuu vanhan männyn kohdalta ensin tie kaakkoon kohti Toivolan vanhaa kylää. Tämä tie oli vielä peltotienä 1960-luvulla, mutta sittemmin hävinnyt.
Tie jatkuu lounaaseen peltojen ja niittyjen yli kohti Ihkamäkeä ja Hakahuhdan vuorta. Metsäalueet on kartassa jo jaettu! Toinen tie kohti
etelää lähtee nykyisen pysäköintialueen kohdalta eli Hurskasvuoren länsipäästä. Tien pohja on pohjoisosaltaan yhä käytössä, mutta eteläosa on osin jo hävinnyt. Jyrkän mäen vuoksi
tämä tie saattoi jotenkin soveltua hevosille, mutta ei enää autoille. Ihkamäen juurella reitit yhtyivät.
Ihkamäen ja Hakahuhdanvuoren (kartassa keskellä alhaalla) jälkeen ei menty
vielä 1800-luvun alussakaan Tannin peltolaakson poikki, vaan kuljettiin Päivölän ohitse vielä
hieman etelään kohti Hakahuhtaa ja sitten metsänreunaa pitkin kohti Rynkiäisenmäkeä ja sitten melko suoraan lounaaseen Korvon seudun mäkiä ylös ja alas kohti Ajostenvuorta (vanhemmissa kartoissa Kallionahde). 1980-luvulla autoille varsin ilkeiden mäkien töppärät madallettiin ja laaksot täytettiin. Tannin taloa kartassa ei ole, sillä se sijaitsi 1700-luvulla vielä Narvassa. |
Vasemmanpuoleisessa 1850-luvun kartassa näkyy tie Kooningista Mäenpäähän (punaisten ympyröiden väli). Teiden linjat on piirretty ylimalkaisesti.
Vuoden 1910 topografikartassa teitä on tullut jo lisää ja ne on piirretty kartalle huolellisemmin. Punkalaitumentie on vahvin viiva.
Kartassa Kooninki on oikealla puolella (kyrillisin kirjaimin). Vasemmalle mentäessä tien varrella on Eskola, Etelä, Rajala, Mäenpää ja Mäkelä.
Myllytie lähtee ylöspäin oikesta kulmasta. Oikealla puolella on kuva keväältä 2017 Kooningin ja Eskolan puolivälin paikkeilta.
Metsä on ympäriltä muutamia vuosia sitten hakattu.
Ikivanhat hevoskärryjen raiteet näkyvät selvästi. Traktorin raiteet olisivat hieman leveämmät.
|
|
Lemmetynpolun metsätaival, josta alempana on useita kuvia, alkoi Eskolankulman Mäenpään talon (kuva
yllä) eteläpuolelta kohti lounasta ja kohti Lemmettyjärveä, jonne on n.
3 kilometrin matka. Vaikka Eskolankulma ja Suonpäänkulma vaikuttavat sijaitsevan nykyisin etäällä teistä ja asutuksesta, ne olivat aikaisemmin vanhojen vilkasliikenteisten reittien
risteyksessä. Myös Halkivahaan johtava Punkalaitumentie kulki aluksi
näiden kylien kautta!
Etenkin metsäpolku on aina epävarma reitti. Aluskasvillisuus peittää polun hyvin helposti, jos kulkua ei ole jatkuvasti. Kepeillä reittiä ei kannata merkitä, sillä ne kaatuvat, hukkuvat ja lahoavat. Eläviin puihin tehdyt pilkat umpeutuvat ja katoavat, kun joku kaataa puun. Talvella polku voi olla kinosten alla. Polkua ei aina erota toisista poluista, sillä vielä 1900-luvulla metsissä laidunnettiin ja eläinten polkuja risteili joka suuntaan. Nykyään tilanne on vieläkin pahempi peurojen tekemien lukemattomien sik-sak-polkujen vuoksi. |
Eskolankulmalta lähdettäessä joku on taiteillut kiven toisen päälle! Samanlaisia kivipareja löytyy muualtakin polun varresta. Tämä ei ole ollut turhaa työtä, sillä muinoin oli tapana merkitä polku asettamalla pienempi kivi suuremman kiven päälle. Pienempi kivi vaikuttaisi osoittavan myös polun suunnan. Näin tehtiin myös ikivanhan Kyrönkankaan tien varrella. Idea on mainio. Jos kummatkin kivet ovat riittävän suuria, maamerkki on säilyvä ja selvä.
|
Mäenpäästä lähti myös nykyään juuri ja juuri havaittava polku etelään
Särkijärvien suuntaan ja lopulta Turkua kohti. Tämä polku on ollut 1860-luvun Halkivahan tien
varhainen varsinainen linjaus. Tie tai kärrypolku lähti Kolmikurun kautta
kohti vanhaa Linnamaata tai Havatojaa.
Reitin tarkka kulku on kuitenkin epäselvä (alempana karttoja). Vuoden 1920 tiekartassa reitti näkyy ohuena viivana, ja maastossa on yhä joitakin jälkiä.
Havatojan pohjoispuolella tie
ehkä kulki yhdyspolun reittiä (ks. v:n 1878
karttaa). Uudempi ja suorempi tielinja lienee rakennettu viimeistään 1900-luvun vaihteeseen
mennessä, jolloin uuden tien varren asutuskin lisääntyi.
Viimeisin uudistus tielle tehtiin 1980-luvulla.
Oikealla Lemmetynpolkua keväällä 2007. Kuten
kuvastakin ilmenee, polku on tässä ollut niin leveä, että sitä on voinut
kulkea isommillakin koneilla - ja maastosta päätellen niin onkin tehty.
Polulla on myös paikka paikoin tuoreita traktorin jälkiä. Joka tapauksessa
polulla kulki jo kauan siten purilaita, rekiä ja rattaita. Kun joku tuli
vastaan, silloin todennäköisesti pysähdyttiin kuulumisille - jopa outojen
kanssa. Tätä ei tapahdu enää nykyään.
Kyllä Lemmetynpolku jossakin tässä kulki vielä
2000-luvun alussa. Nyt eli toukokuussa 2020 se on hukassa! Risukkoa ja
metsäkoneen rikkonaisia uria. Totta on, että metsää ei ole tarkoitettu
polkujen museoimiseksi; eihän niitä lakikaan suojele.
Ehkä kuitenkin joskus opitaan antamaan arvo myös
poluille, joita suomalaiset ovat kulkeneet tuhansia vuosia. Silloin metsää
kaadetaan niin taiten, että polut voivat säilyä. Polku on pehmeä ja
juhlallinen kulkuväylä ja sitä astellessa voi kuulla lintujen laulun
lisäksi myös omat ajatuksensa.
|
Tyypillinen tilanne nykymetsissä; mikä on aito ja oikea polku, mikä
taas peuranpolku - vai olisivatko molemmat peurojen tekemiä?
|
|
Oikealla puolella olevassa kartassa vuodelta 1851 Lemmetynpolku (1) on hyvin selvä, joten polulla on ollut suuri merkitys. Polku kulkee kahden
kallion sivuitse; ylempi on Sikoniitynkallio Pahapuolenvuoren
pohjoispuolella. Nikkilänmaan ja Sikoniityn peltotilkut näkyvät
vihertävinä läiskinä hieman ylempänä. Numerolla 2 on merkitty Lemmettyjärven vanha laskuoja ja numerolla 3
Särkijärven laskuoja, nykyinen Havatoja. Huomaa polun jatko
Kivilahtijärvestä länteen ja etelään, jossa Järviönsuolle on 1851
mennessä kuokittu jo melko paljon peltoja. Muutamaa vuotta myöhemmässä kartassa (alla) polut ovat selvelmpiä.
Koska kulkuväylillä on aina ollut suuri merkitys ihmisten elämään, kartat ovat sen vuoksi olleet aina korvaamattoman tärkeitä dokumentteja. Sekä Ruotsi että Venäjä laativat Suomen alueesta aikaansa nähden hyviä karttoja. Karttaa on vain osattava lukea, sillä toisinaan jokin pienen pieni merkki tai viiva kertoo paljon. Tämä tietenkin edellyttää, että kartta on huolellisesti laadittu, mikä vaatimus ei valitettavasti aina täyty. Vanhoja karttoja on vasta viime vuosina alkanut saada helpommin. Aiemmin ne olivat kalliita ja vaikeasti tavoitettavissa arkistojen kätköistä. Maanmittauslaitos on osittain avannut valtavia kartta-arkistojaan internetiin, mutta digitointiprosessi on yhä kesken. Lisäksi muutamat keräilijät ovat koonneet ja julkaisseet karttoja internetissä. |
|
 V  |
Yllä oleva Gustaf Adolf Kalmbergin kartta vuodelta
1855 perustunee samaan kartoitukseen kuin vuoden 1851 kartta, mutta kartta on tehty huolellisemmin. Halkivahantietä ei vielä ole, mutta polkuja on merkitty karttaan hieman lisää. Lemmetynpolku (4) haarautuu
tässäkin kartassa Matskiven luona
Kivijärvelle johtavaan läntiseen polkuun, Järviösuon polkuun sekä
Inhajärville johtavaan
eteläiseen polkuun, joka johtaa lopulta Turkuun asti. Lemmetyn torppa on numeron 5
kohdalla.
Merkittävä oli myös talvitie eli Hiidentie Narvasta Pöyhölän ja Narvajärven yli Kivilahtijärvelle, josta tie
kääntyi etelään, kulki Järviönsuon lävitse kohti Ameenjärveä,
Pynnäjärven ylitse, Vaskiluodonsuon kaakkoispuolelta Halkivahankylään,
Liitsolaan, Oriniemeen ja Punkalaitumen Talalaan ja edelleen Turkuun
asti. Tämä tie saattaa olla vanhimpia Turkuun johtavia teitä. Ilmeisesti juuri tätä väylää pitkin vesilahtelaiset kulkivat Turkuun yleisimmin, sillä talvea
pidettiin yleensäkin parhaana aikana matkustaa ja kuljettaa tavaroita
reellä. Talvitien varrella oli useita kyliä, joissa oli joko virallisia tai epävirallisia kestikievareita.
Pienet kylät Suonpäänkulma ja Eskolankulma on merkitty karttaan numerolla 1. Linnamaassa (2)
näkyy Särkijärven vanha laskuoja Havatoja. Uudesta Linnamaasta (3)
johtaa polku Koivistonalhon Lähteenmäkeen. Tämän polun oli löytänyt
vielä vuoden 1958 kartoittajakin ja se oli vielä 1990-luvulla tunnistettavissa metsässä. Myöhemmän haakkut ovat sen kuitenkin peittäneet. |
Lemmetynpolku ja talvitie eivät
olleet alueidensa ainoat väylät. Sekä Kalmbergin kartasta että ehkä hieman vanhemmasta kartasta oikealla yllä näkyy selvästi,
että Eskolankulman Mäenpään länsipuolelta erkani polku tai kärrytie Linnamaan suuntaan ja jatkui metsätaipalaeita pitkin Särkijärvien, Inhajärvien ja Leppäkorven
kautta Ruokojärven eteläreunalle ja sieltä edelleen Tuomiston kautta
Viitasaarenkulmalle.
Tämä Turuntien linjaus on oletettavasti ollut varsin onneton, sillä maasto on hyvin kivistä ja osin soistunutta. Tieura on mutkitellut Huhkainvuoren, Kipparinvuorten ja Lähdevuoren ympärillä. Nykyinen Lemmettyjärven tie lienee tehty osittain tämän uran päälle.
Latomaantietä ei näytä vielä olleen muunlaisena
kuin polkuna Kiilojärvelle, josta se todennäköisesti jatkui vielä
Lemmetynpolulle asti. |
|
Lemmetyn torpan luoteispuolella on Paimen-Taavetin niitty. Ehkä
joku Taavetti on siellä joskus paimentanut hänelle uskottua karjaa.
Yrjö Pallas kertoo niityn olleen ennen ojitusta karpaloita kasvava
rahkasuo. Nykyään alueen kaikki niityt kasvavat metsää ja ovat suojaisia
paikkoja mm. hirville ja peuroille.
|
Paradiisi! Näin nimesi 1980-luvun puolivälissä Helsingin sanomien toimittaja
Matti Saarimäki tämän vanhan Lemmetyn torpan (alla 7), jossa vietti muutamia kesiään
ja kirjoitti hauskoja
juttuja paikkakunnalta. Aikaisemmin torpassa asui Kalle Järvinen.
Lemmetynpolku ja Särkijärven polku kulkivat läheltä torppaa. Kuva
keväältä 2007. |
|
 |
Yllä on Lemmetynpolku ja Halkivahan tien
alkupää Pirkkalan kihlakunnan kartassa vuodelta 1878. Kartoituksen perusta
lienee vanhempi, sillä vuoden 1848 kartassa polku on jo merkitty
näin. Koska teitä
oli vähän, tärkeimmät polut pyrittiin kopioimaan huolellisesti.
Narva-Halkivaha -tie valmistui vuonna 1868, mutta sitä paranneltiin vielä useasti myöhemmin. Vuoden 1878 kartassa Halkivahantie
on likimain valmis, mutta kartassa tien linjaus näyttää oudolta sen vuoksi, että se kiertää Lemmetynpolun risteyspaikalle Eskolankulmalle Kooningin kautta. Ilmeiseti Lemmetynpolku on aikoinaan kulkenut Toivolasta juuri tätä samaa tielinjaa pitkin. Vasta Mäenpään kohdalta tie kääntyy kohti Halkivahaa (näkyy useisa kartoissa). Tästä tienpohjasta on edelleen vähän jäljellä merkkejä metsässä. Samainen kierto oli olemassa vielä vuoden 1893 kartassa, mutta vuosien 1908 ja 1910 kartoissa maantien linjaus on jo nykyinen.
Halkivahantien uusi linja Tannin mäkien kohdalta Havatojaan (5) on merkitty
punaisilla pisteillä. Etelämpänä on toinenkin
eroavuus: Ruokojärvi ohitettiin itäpuolelta vielä 1893. |
Lemmetyltä länteen lähtevä puro kulki 1848 ja 1878 vielä vanhaa reittiään Rahkakorven kautta (6).
Havatoja (3) lienee kaivettu Lemmettyjärven laskuojaksi vasta myöhemmin.
Kalle Järvisen
Lemmetyn torppa (Jokioisten Jaanun torppa) on merkitty numerolla 7, se on siis melko lähellä vanhaa
tielinjaa sekä polkua. Uusi Linnamaa on numeron 4 kohdalla.
Lemmettyjärven luoteispuolella on nykyisissä kartoissa
Kiilojärvi, jonka lähellä on ollut ja on Kiilosen maatila.
1800-luvun kartoissa pienen järven nimi on kuitenkin aina Kihlajärvi.
Onko kartoittaja kuullut tai lukenut väärin vai olisiko Kiilojärvi
todella joskus ollut Kihlajärvi? 1780-luvun kuninkaankartastossa järvi
on Kilonen. Vielä 1878 Latomaantie oli vain
polku, joka kiersi Murtomaan kautta Kiilosiin, mutta ei sen
pidemmälle. Kiilosista oli polku Lemmetynpolulle (ks topografikarttaa
alempana). |
|
Rajalan ja Mäenpään kohdalta
vanha Lemmetynpolku
kulkee kuivia vuorenrinteitä pitkin kohti Lemmettyä. Koska polku on ollut elintärkeä, sitä ei ole viety soita, kivikkoja tai rämeikköjä pitkin.
Yllä
osa Oskari Arosen kartasta vuodelta 1908 (väritys lisätty).
Keskellä olevat tekstit ovat Kivilahden kulma, Krääkkiön kulma ja
Ameen kulma. Kivijärvi on virhe, sillä se on ainakin
nykyään
Saastojärvi, jonka itäpuolella oleva pienempi järvi on
Kivilahtijärvi. Arosen käyttämä nimi on kuitenkin myös vuoden 1848
kartassa, joten on huomioitava sekin mahdollisuus, että nimi
Saastojärvi onkin nuori tai vain Kivijärven läntisessä lahdessa oleva mylly ja talo.
Maantien linjaus on jo täysin nykyinen. Lemmetynpolku alkaa likimain Kooningin kohdalta
ja jatkuu Lemmetyn kautta Kivilahtijärven
etelänurkkaan.
Vaikka polun linja on piirretty melko ylimalkaisesti, sen piirtäminen
karttaan osoittaa, että polku oli tärkeä ja yleisesti tunnettu vielä
1900-luvun alussa.
Tauno Lamminen muistaa, että polku mutkitteli synkässä
luonnonvaraisessa metsässä. Polkuhan meni siitä, mistä oli helpompi
kulkea, sillä harvoin sitä mitenkään suunniteltiin tai linjattiin
suoraksi - aikaa oli kulkea.
Kivilahdesta länteen on piirretty ohuempi polku kohti Haamun
myllyä, ja juuri tämän pitäisi olla alkuperäisen Lemmetynpolun suunta. Arosen polku jatkuu
kuitenkin Halkivahan Pynnään asti; ehkä hän on katsonut tämän
reitin tärkeämmäksi. Polku kaakkoon johtaa Inhajärville, ja se polku on merkitty
ainakin vuoden 1910 topografikarttaan. Olisiko polku uudehko yhdyspolku
uudelle maantielle? Vasemmassa yläkulmassa näkyy ylinnä Suonojärveä, sen alapuolella
ja siihen yhteydessä Saastojärvi ja Kivijärvi. Narvajärvi on näiden
oikealla puolella erillään. Narvajärven ohi kulkee polku Pöyhölään ja Narvaan.
(kartta: Amee 1994)
Yrjö Pallas muistaa, että Sikoniityn laidalla oli
runsasvetinen lähde, jossa matkalaiset helteisinä päivinä sammuttivat
janonsa. Ennen oli tapana tehdä tuohesta ja oksanpätkästä juomalippi,
joka sitten talletettiin jonnekin puun oksalle. Puukko kuului
vakiovarusteisiin. |
Eskolankulman ja Sikoniityn välissä metsä on tässä vaiheessa vielä hakkaamatonta ja
sammaleista. Näiltä pieniltä pätkiltä voi yhä löytää aavistuksen
siitä luonnonrauhasta, jonka Yrjö Pallas ja Tauno Lamminen olivat
aikoinaan löytäneet Lemmetynpolun varrelta.
Riukusiltaa tuskin olisi tehty, jos polkua ei olisi kuljettu
suhteellisen nuoren ojan kaivamisenkin jälkeen. |
|
Näkymä Nikkilänvuorelta Narvan suuntaan. Taustalla olevat metsät kuuluvat jo Lempäälään.
Seitsemän kirkkoa sanotaan vuorelta nähdyn - olisiko kirkkoja aiemmin
ollut nykyistä enemmän? Lemmetyn ympärillä on useita korkeita vuoria: Luukkaalanvuori 155
m, Sammakkolamminkallio 155 m, Nikkilänvuori 154 m, Seinäkallio
150 m, Jutilanvuori 145 m, Suonpäänvuori 140 m, Kipparinvuori 135
m ja Lemmetynkallio. Itse Lemmettyjärvi on n. 115 m
merenpinnasta. |
Yrjö Pallaksen mukaan
Nikkilänvuorella asusti mahtava maakotka vielä 1950-luvulla. Ehkä
senkin vuoksi jyrkkärinteistä vuorta pidettiin pelottavana. Maakotkan
pesä oli vuosikymmeniä vanhassa männyssä, jonka alle kertyi aina
pienriistan luita. Tulipa kotka joskus reviiriään tarkastamaan
talvisinkin Pallaksen tehdessä metsätöitä. Kotka laskeutui suureen
kuuseen; tuli ja lähti äänettömästi. Kotkat ovat menneet, mutta huuhkaja
sentään kuulunee nykyisiin asukkaisiin.
Pertti Virtaranta taltioi vuonna 1856 syntyneen Heikki Rajalan
kertomuksen siitä kun hän oli isänsä kanssa kalassa Lemmetyllä. Miehet
tekivät kopin sateiseen metsään Nikkilänvuoren alapuolelle ja sytyttivät
nuotion. Yöllä isä havaitsi, että punaraitaiseen hameeseen ja valkoiseen
paitaan pukeutunut nainen tuli korjaamaan nuotiota. Isä herätti pojan
katsomaan ja tämä lähti nuotiolle. Nainen haihtui saman tien! Heikki
Rajalan mukaan kyseessä oli metsän haltija. (Virtaranta 1947, 319) Jos
kertomuksessa kaikesta huolimatta on perää, kyseessähän saattoi olla vilkasliikenteisen Lemmetynpolun
satunnainen yökulkija, joka pelästyi miehiä.
Aikoinaan Nikkilänvuorelle piti kulkea vaikeiden maastojen lävitse - nyt sen juurelle tulee metsäautotie. On kuitenkin muistettava, että metsäautotiet eivät ole julkisia maanteitä. Ne voidaan lukita puomilla, ja jos olit puomin sisäpuolella, tilanne on varsin harmillinen. Kävele siis tietä pitkin tai aja pyörällä. |
|
Kartassa
1950-luvulta (yllä) polku näkyy selvästi Sikoniityn kulmasta
vasemmalle alas. Yrjö Pallaksen mukaan sekä Sikoniitty että Nikkilänmaa
ovat olleet aikoinaan suota. 1800-luvun alkupuolen kartoissa näkyy jo
näillä kohdin pienet peltotilkut, joten osa soista lienee raivattu
pelloksi jo melko varhain. Vuosisadan loppupuolelta alkaen peltojen koko
kartoilla alkaa kasvaa; soita on kuivattu ja raivattu pelloiksi. Metsistä osa oli valtionmetsää ennen uusjakoa.
Aiemmin polkuja tekivät metsään myös metsissä yleisesti laidunnetut
lehmät, vuohet, lampaat ja hevoset.
Sikoniitystä Mäenpäähän johtavaa selvää polkua kaikki kartoittajat eivät ole huomanneet;
se näkyy vain vuoden 1980 karttalehdellä! Merkintä polusta etelään päin päättyy kartan alareunaan, mikä
sekin vaikuttaisi polun hukkumiselta kartoittajalta. Oikealla on vuoden 1980 kartta, josta ilmenee, että polkua kohden on alettu
rakentamaan metsäautotietä. Kartassa näkyvä puolen kilometrin pätkä on
saanut vuoteen 2007 mennessä vielä n. 300 metriä lisää Pahapuolenvuoren
pohjoispuolelle. Uusi tie ja polku eivät tarkemmin katsottuna kulje
samaa linjaa, sillä Lemmetynpolku ei tule Paimen-Taavetin
niitylle asti, vaan näyttää jatkavan länteen. Uusissa kartoissa polun
jatko
tosin on taas kadoksissa.
Vain 1900-luvun alkupuolen topografikartta kertoo polun reitin
Kiilosen Mäkelästä Rajalaan asti, siis myös Lemmettyjärven pohjoispuolisen osuuden. Ellei
polkua tiedä hakea tietystä paikasta, sitä on hyvin vaikea löytää. Yllä
olevaan karttaan on lisätty vihreitä pisteitä polun yläpuolelle. Oikeasta yläkulmasta eli
Nikkilänmaan läheltä polun reitti
kulkee likimain Pöyhölän ja Narvan kylärajan tuntumassa lounaaseen.
Uudemmissa kartoissa kyläraja näyttäisi olevan hieman pohjoisempana. Nikkilänvuori jää
200 metrin päähän pohjoiseen. Jatkoa tarkastellaan jäljempänä.
Järven
pohjoisosasta näyttää menneen polku (sinisiä pisteitä) myös Lastusen sotamies Lustin
torpalle Narvajärven eteläpuolelle. 1800-luvun karttojen mukaan
Lemmetynpolku meni aluksi juuri Narvajärven suuntaan, joten eteläisempi
linja lienee uusi oikopolku ja vanha polku on jäänyt pois käytöstä.
Yrjö Pallaksen mukaan sekä Sikoniityn että läheisten vuorialueiden rinteillä oli hyviä puolukkapaikkoja - nykyään kuitenkin vain risuja.
Ei löydy Tauno Lammisenkaan muistamaa kuivien mäntykankaiden neulasten
tuoksua. Ehkä suopursun kirpeän tuoksun voi vielä aistia jonkun huonosti
ojitetun rämeikön laidassa. Hiljaisuus taas on kadonnut kaiken aikaa
taivaalla lentävien pitkän matkan suihkukoneiden matalaan meluun |
Sikoniityn pellon kulmasta polku sukeltaa itään päin pimeähköön metsään
ja kohti Eskolankulmaa.
Vuoden 1980 kartassa näkyvät sekä polku että metsätie, joka on
saanut lisää mittaa.
Sikoniityn kallion rinteillä polkua on tuettu
peräti kivillä, mikä lienee suhteellisen nuori korjaus ja oletettavasti
tehty puunajon tarpeisiin. Näin leveä akseliväli kuulunee
metsätraktorille. |
|
Niin, tänne Nikkilänvuoren eteläpuolelle polku karttojen mukaan jatkuu.
Lemmettyjärvi on noin kilometrin päässä tästä kuvan vasemman reunan
metsikön takana. Kuten selvästi näkyy, nykyajan tehometsätalous on varmin polkujen hävittäjä. Kaiken lisäksi risukossa on vaikea kulkea.
Pienen etsiskelyn perusteella polku näyttäisi kulkeneen kuvan
oikeanpuoleista reunaa melko suoraan kohti pientä nyppylää. Oikealla
olevan kuvan kivet sijaitsevat nyppylälle tultaessa hakkuualueen tuolla
reunalla. |
Kulumajälkien perusteella tässä lienee joskus kulkenut polku. Yrjö
Pallaksen mukaan jossakin näillä main, siis rinteellä ennen Lemmettyä on
sijainnut Liisan ja Kaisan kivet. Olisivatko ne nämä? Iäkäs
Pallas katsoi tätä kuvaa ja arveli asian olevan näin. Kuvauksen
mukaan kivet ovat polun molemmin puolin ja metri välissä. Kivillä on
hengähdetty, niille on laskettu kontti - tai vainajan arkku. Tämähän oli
kirkkopolku! |
|
Yrjö Pallaksen mukaan polku jatkui Paimen-Taavetin niityltä
kivistä mäkeä alas Kolkkalan kolulle, jossa on iso kolahteleva
kivi. Kolukon syrjässä pitäisi olla suurten kivien välissä kirkasvetinen Läyskälän
lähde, josta jälleen matkalaiset ovat juoneet tuohilipillä vettä.
Pallas muisteli myös, että lähde saattoi olla jäässä vielä juhannuksena.
Mistä Läyskälä-nimi juontuu, sitä ei tiedetä. Polku kulki sitten
puolisen kilometriä Lemmettyjärven rantaa. Keskellä synkkiä metsiä
sijaitseva ja kirkasvetinen Lemmettyjärvi on joka tapauksessa
ollut hyvä välietappi. Järveä ympäröi joka puolella kalliot. Jollakin
kalliolla oli lehtilato, johon kerättiin lehtiä eläinten
ruuaksi talen varalle. Pallas oli kuullut Heikki Rajalalta,
että susi oli kerran yrittänyt käpälällä tavoittaa lehtiladossa
yöpyneitä. Kalle Lastunen Narvajärven rannalta on tehnyt
muistiinpanoja henkilöltä, joka oli kuollut nälkään vuonna 1867. Näiden
tarinoiden mukaan Lemmetyllä oli ollut vielä 1700-luvun alkupuolella suuri monihaarainen puu, jossa asui erämaan ihmisten avioliittoja sitonut Lemmenjumala.
Arajärvi on ottanut Lastusen tarinan Vesilahden historiakirjaan.
(Arajärvi 1950, 32).
Saman tarinan oli kuullut myös Yrjö Pallas, jonka saunamökki on
sijainnut lähellä muinaisen puun sijaintipaikkaa.
Suuressa monihaaraisessa koivussa asusti koivunhenki, joka oli
lemmenjumala. Sille rakastuneet toivat uhrilahjojaan, jotta lemmenjumala
hoitelisi avioliitot onnellisiksi ja kestäviksi.
Tauno Lammiselle polku liittyi myös metsästyksen harrastukseen.
Rehevä metsä tarjosi ravintoa etenkin kanalinnuille, joita riitti
suuriksi parviksi asti. Hirvi ja uudistulokas peura ovat myös kuuluneet
näihin metsiin.
Yrjö Pallas muisti myös tällaisen tarinan: "Järven rannassa, hyvin suuressa
monihaaraisessa koivussa asui Lempo, järven haltija. Tämä oli ankara ja
paha henki, jota kala- ja metsämiehet lepyttivät viemällä uhreja luonnon
ja metsän antimista koivun juurelle." (Pallas 1999) Lempo lienee ollut
yleisempikin jumalolento, koska myös Lempäälän merkittävin jumala on
ollut Lempoisten Lempo. Juha Kuisman tutkimuksen mukaan
lempo-sanan merkitykset liittyvät useimmiten tuleen ja lempeen. On myös
mahdollista tulkita sana tulipalloksi ja jopa meteoriksi. (Kuisma 2002)
Toisaalta Lempo tunnetaan myös jumalana, joka ampui sairauksia
aiheuttavia nuolia ihmisiin. (Majamaa 1991, 22-40) |
 Lemmettyjärveä Seinäkalliolta pohjoisen suuntaan vuonna 1977.
Kuten kuvastakin ilmenee, järvi on hyvin kirkasvetinen ja
selväreunainen. Ympäristöstä päätellen järvi on valtava halkeama peruskalliossa. Järven vesi on
ollut jatkuvasti laadultaan erinomaista (viimeksi tutkittu 2002). Järven kokonaissyvyys
on peräti 13,5 m. Ympärillä ei ole soita, joista humusta kulkeutuisi
järvelle toisin kuin esim. läheisten Kivilahtijärven ja Särkijärvien
kohdalla. Vuonna 1977 järveä ympäröivät metsät olivat vielä pääosin hakkaamattomia ja
hyviä puolukkamaita.
Yrjö Pallas kertoi. että järvessä oli alkujaan vain ahvenia,
mutta myöhemmin joku toi sinne särkiä, jotka olisivat
hyviänsyötäviä, jos niissä olisi vähemmän ruotoja.
Nykyisin järvellä on toistakymmentä kesäasuntoa ja
ympärillä suuria hakkuuaukeita. Polkuja löytyy riittävästi marjastukseen, sienestykseen ja
samoiluun. Ympäröivä maasto on vaarallisen louhikkoista ja ilman karttaa
ja kompassia alueelle ei pidä mennä. |
|
Pitäjänkartta vuodelta 1927. Huomaa polku Pourulta länteen Jokirantaan ja Kaitaalle. Tältä seudulta pohjoiseen suuntautuvaa tie tai polku
on vielä Kuninkaankartastossa varsin lyhyt ja mitätön. Se tuskin on ollut
kovin
vanhojen Turunteiden perustana. Polku on joka tapauksessa perustana
nykyiselle Latomaantielle, joka kulkee Narvasta Pöyhölän, Latomaan ja
Kivilahden kautta Krääkkiöön.
Peruskartta 1950-luvulta - polkua ei ole enää merkitty karttaan. |
Topografikartasta 1900-luvun alusta näkyy pienen etsiskelyn jälkeen, että polku
kulki Lemmetynkallion (Lk) pohjoispuolella ja jatkoi kohti Mäkelän
(M)
Peräkorpea (P). Joitakin jäänteitä polusta oli löydettävissä Lemmetynkallion luoteispuolella
maastossa. Vuoden 1927 kartta samoin kuin mikään myöhempikään kartta ei
tätä reittiä enää tunne. 1950-luvulta lähtien kartoissa ja maastossa on
muutamia pieniä polkuja Lemmetynkallion yli, mikä viittaa siihen, että
kyläläiset ovat korvanneet alkuperäisen polun esim. uimamatkojen poluilla.
Sekä topografikartassa että vuoden 1927 pitäjänkartassa polku jatkuu
tienä Mäkelästä
(M)
ensin Pouruun (Po) ja sieltä kohti Pourun peltotilkkua ja
edelleen Jokirantaan
Kivilahtijärven kaakkoiskulmaan. Tämä puuttuu kartoista vuoden 1927
jälkeen, mutta maastosta polku löytyi hyvin selvänä ainakin Pourun tilan
peltotilkulta Jokirantaan asti. Tämä lieneekin Lemmetynpolun
alkuperäinen reitti. Mäkelästä ja Pourusta pohjoiseen ja etelään johtavat tiet ovat molemmat
myöhäisiä teitä.
Topografikarttaan on merkitty polut Latomaantielle sekä Mäkelästä
että Pourulta.1950-luvun karttaan on merkitty enää Mäkelän polku ja
Pourulta Jokirantaan kulkenut polku on kadonnut. Ehkä kartoittaja ei
sitä löytänyt.
Myöhemmistä kartoista puuttuvat molemmat! Molemmat polut kuitenkin löytyivät
maastosta selvästi vuonna 2007. Mahdollisesti molempia polkuja on käytetty
1900-luvun loppupuolelle asti riippuen siitä, minne matka on johtanut. |
|
Vasemmanpuoleinen selvärakenteinen ja vanhalta
vaikuttava polku löytyi Lemmetynkallion pohjoispuolelta. Oikeanpuoleinen sammalmetsää kulkeva leveä polku
Jokirannan ja Pourun peltotilkun välillä lienee myös hyvin vanha ja henkii ikivanhaa rauhaa. |
Lemmetynpolku oli koko matkaltaan melko tasainen
ja monin paikoin myös leveä, sillä ainakin Yrjö Pallaksen
mukaan polkua käytettiin myös talvitienä, jota pitkin
kuljetettiin puutavaraa Pyhäjärven rantaan ja edelleen Nokialle.
Seuraava metsän puhtaaksi hakkuu pyyhkii kuitenkin polut jäljettömiin.
Jos polut merkittäisiin ja osittain jopa suojeltaisiin, ne voisivat säilyä
vuosisatojen ajan, jolloin uudempienkin aikojen ihminen saisi kokea millaista matkanteko
on metsäpolulla.
Metsänhakkuiden jälkeen polku katoaa aina
vuosikymmeniksi, mutta on kai olemassa sellainenkin mahdollisuus, että
polku jossakin määrin paljastuu uudelleen risujen lahottua ja
aluskasvillisuuden vähennyttyä. Polku on joka tapauksessa tehnyt
suhteellisen pysyvän uran maaperään ja etsiytynyt jo aikoinaan helposti
kuljettaville reiteille. Myös peurat ylläpitävät omalla tavallaan
polustoa. |
|
Pouru eli Kiilonen sekä oikeanpuoleisen kuvan Mäkelä
ovat olleet 1800-luvun alusta alkaen polulla kulkijoiden etappipaikkoja.
Molemmat tilat ovat olleet Narvan talojen torppia, mutta eivät mitään
pikkutorppia. Mäkelän pinta-ala on ollut yli 40 ha ja
Pourun (Grönholm) yli 60 ha. |
Tehomaataloudelle vanhat torpat ovat käyneet pieniksi. Maita
toki viljellään, mutta etenkin Kivilahden seuduilla ennen niin tärkeällä sijalla ollut karjatalous on
loppunut. |
|
Vuoden 1855 Kalmbergin kartta näyttää selvimmin reitit Lemmettyjärveltä
Kivilahteen (Matskivi), Haamun myllylle (kartan vasen
reuna) sekä etelään. Lemmetyltä polku kääntyy ensin luoteeseen kohti Narvajärveä kuten muissakin
1800-luvun kartoissa.
Matskivestä etelään lähtevä reitti kulki aluksi ehkä nykyisen maantien
paikalla. Polun itähaara ylitti Järviönsuonojan ja ohitti ehkä
Kaironvuoren luoteispuolelta (Valama) ja jatkoi kohti Heinälahtea
ja Leppäkorpea Ruokojärven itäpuolella.
Läntinen haara johti kohti Löyttynkulmaa (Karhola, Vuorela,
Jaakkola, Mantila, Ali-Löytty, Töyräskorpi). Kuuluisa talvitie Turkuun näkyy yllä Kivilahtijärvessä
kaksoiskatkoviivoina.
Tie kulki Järviönsuonojan vartta Krääkkiöön asti. |
Pahapuolenvuoren luoteispuolella sijaitsevalla kalliolla on useita suuria jääkauden kuljettamia kivenlohkareita. Tämä suuri lohkare on harvinaisen tasaseinäinen. Lisäksi kalliolta löytyy kelomäntyjä. Kivisyys on alueeelle ominaista.
Pahapuolenvuori sijaitsee runsas kilometri ennen Lemmettyjärveä. Mistä vuori lienee saanut erikoisen nimensä, on arvoitus. Vuoret, kalliot ja kivet todennäköisesti tunnettiin, sillä ne olivat matkalla etappipisteitä. |
|
Alkuperäinen Lemmetynpolku (1) kulki kaukana Saastojärven eteläpuolella. Polku lienee lähtenyt Kivilahdesta ensin Koivistoon ja Perälään ja sieltä kohti Korkealalliota (K). Sieltä polku haarautui nykyisestä tiestä luoteeseen, mutta
polkua ei ole merkitty karttoihin 1950-luvulta lähtien. Polulta haarautui polku etelään Kallioon (2) ja Kangasniemeen (3). Näin matkanteolle joka suuntaan oli väylänsä. Alueen rikkoo
nykyään pari metsäautotietä Saastojärven etelärantaan.
Korkeakalliosta Lemmetynpolkua kuljettiin n. 2
kilometrin metsätaival kohti kuuluisaa Haamun myllyä.
Sieltä oli polku Suoniemeen (4) ja Kivijärvelle.
Nykyinen Kangasniemen metsäautotie lienee osittain polun paikalla. Näistä poluista saattaisi myös
löytyä jälkiä. Tähän 1920-luvun karttaan ei ole merkitty lähellä Saastojärveä olleita rantapolkuja,
jotka näkyvät alempana topografikartassa Perälän ja Haamun välillä. |
Lemmetynpolku kulkee pitkiä matkoja asumattomia metsätaipaleita. Polun
keskivaiheilla on kuitenkin Kivilahden laaja torpparialue Mäkelästä
Perälään, joten parin kilometrin matkalla on ollut sekä nähtävää että
kuultavaa. Muuan tärkeä lisä torppien tuloihin on ollut tervanpoltto.
Lähes joka torpassa oli 1900-luvun vaihteessa tervahauta, joko suurempi
tai pienempi. Yllä oleva tervahaudan jäänne sijaitsee Pourulta
Kivilahteen tulevan polun varrella lähellä Latomaantietä. Tervahaudan
kivivallin päälle kasvanut kuusi lienee 50-60 vuotta vanha, joten viimeisestä tervanpoltosta on jo paljon aikaa. |
|
Kartan mukaan metsätraktorin tekemä uusi reitti näyttäisi olevan Korkeakallion (K) lounaisosassa vanhan polun päällä.
Jälki on selvä mutta varsin rosoinen, ja päässyt uusimpiin karttoihin. Kun "funktionalistinen" tie loppuu, vanha
Lemmetynpolku (yllä oik.) paljastunee hetkeksi - ihmisille ja peuroille
huomattavasti
ystävällisempänä. Tehometsätaloudelle ei näytä olevan toistaiseksi
vaihtoehtoja - metsä on vain puupelto. Polun reitti onnistuu maineensa
mukaisesti välttämään soiset kohdat.
Vaikka puhtaaksihakkuu muuttaa kaiken risukasaksi ja raiskioksi, luonto saattaa korjata aikaa myöten jälkiä. Vanha ja satoja vuosia kuljettu polku saattaa risujen lahoamisen jälkeen ilmaantua joskus näkyviin uudelleen. Sen aika näyttää. |
Tästä olisi Haamun myllylle vielä kilometri! Metsätraktorit ja peurat hävittävät vanhojen polkujen uomia. Kumpikin tosin pyrkii
käyttämään vanhoja pohjia, jos se suinkin vaan on mahdollista, mutta
kumpikin luo lisäksi omia suuntiaan pelkästään omiin tarkoituksiinsa.
Hiihtäjille on myös tuttua, miten peurat käyttävät ja sotkevat latuja.
Polunkäyttäjän logiikan kannalta niin peurojen kuin traktorienkin polut
risteilevät sinne tänne ja haarautuvat yllättäen. |
|
1900-luvun alkupuolen topografikartasta ilmenee, että eteläisemmän eli
varsinaisen Lemmetynpolun (1) lisäksi oli olemassa myös rantaa hieman
lähempänä kulkenut polku (2), ehkä oikopolku, josta haarautui myös polku
Punakallionlahdelle (3). Lahteen näyttäisi johtaneen myös talvitie (4) tai
kärrytie Punakalliosta Korkeakallion luoteispuolta. Vain tämä ura näkyy
1950-luvun kartassa. Kangasniemestä on rakennettu uudehko metsäautotie
Punakallionlahteen ja siitä vielä puolisen kilometriä eteenkin päin.
Metsien hakkuiden vuoksi vanhat polunpohjat hukkuvat nyt tuon
tuostakin, mutta aivan rannasta löytyi muita vanhoilta vaikuttavia
polkuja, joita karttoihin ei ole merkitty. Toisaalta kaikkia järviä on
aina kiertänyt polku. Topografikartan mukaan kumpikin pitkistä
pääpoluista johti Perälään ja Kaitaalle. |
Näkymä nykyään jo rannoiltaan soistuneen Saastojärven länsiosaan Isokallion ja Punakallionlahden
väliltä. Kalliolle pääsee nykyään metsäautotietä Haapaniemestä.
Hirvien jälkiä oli hyvin runsaasti kuvauskohdan ympäristössä (2007). Järvi
lienee ollut aikanaan kalainen, vaikka kokonaissyvyys on vain 1,4 m.
Kurjille ja joutsenille löytyy hyviä pesäpaikkoja. Susiakin alueella oli
joskus yleisesti. |
|
Kaikki vuoden 1927 karttaan merkityt reitit ovat lähinnä vain polkuja tai korkeintaan kärrypolkuja.
Niitä on kuljettu kävellen tai ratsain. Joskus hevonen veti purilaita tai
pieniä keikkuvia kärryjä. Talvella luonnollisesti sukset ja reki olivat
hyvin käyttökelpoisia.
Tärkeä väestöä yhdistävä seikka oli se, että tiiviitä sukulaisuuksia oli
koko matkan Kiilosesta Lantulaan asti. Lampijärven länsipuolelle
pitäjänrajan tuntumaan on vanhoissa kartoissa merkitty myös
metsänvartijan asumus (M). |
Tärkeitä polkuja Haamun myllyn (H, kartan oikeassa reunassa) ympäristössä on ollut niin runsaasti,
että varsinaisen Lemmetynpolun voisi katsoa päättyneen Haamuun. Myös Kalmbergin kartassa ja vuoden 1878 kartassa polkumerkinnät lakkaavat Haamun
myllylle. Tosin vuoden 1893 kartassa
polku näyttäisi jatkuneen Vormistoon ja
Syrjään. Polku Haamulta etelään johtaa Suoniemeen, Kangasniemeen,
Kallioon ja lopulta Töyräskorpeen. Vormistosta on päässyt ja
pääsee uusien karttojen mukaan edelleenkin lounaiseen Perälään ja
Haapaniemeen, jotka ovat eteläistä Rautaniemeä. Polku Kivelään
on merkitty 1950-luvulle asti. Vesa Haapaniemen muistin mukaan Haamusta
(H) kuljettiin luoteeseen Lampiselle Lampisen suvitietä Lampijärven koillisreunaa.
Polku, joka oli kartassa vielä 1950-luvulla, on nyt osittain metsäautotien alla. Polku jatkui (nyt maantienä)
Lampiselta Hyyhösen ja Kursin kautta kohti
Saarijärven, Kivijärven ja Ekojärven
vanhoja kyliä. Nämä kylät olivat polun pitkämatkalaisten
päätavoitteita. Ehkä vasta 1920-luvulla sinne päästiin myös Vormiston kautta.
Kivijärven ja Ekojärven asutuksen tiedetään
syntyneen Isonvihan
aikana,
jolloin alueen ensimmäiset asukkaat olivat sotilaita. Lemmetynpolun
läntisin osuus
lienee sen vuoksi syntynyt aikaisintaan 1700-luvun alussa. |
|
Veden kertymäalue Lampijärven ympäristössä on ollut ehkä riittävä
jalkamyllylle mutta ratasmyllylle liian pieni. Toukokuun puolivälissä
2007 virtaus oli tuskin
havaittava. Patoamalla oikein saatiin vähäinenkin virtaus
hyödynnettyä. Muita vanhoja myllyjä ovat olleet Lanajoen myllyt
ja Huhkamonkolun mylly. |
Vesimyllyjä Haamun alueella on ollut useita. Vanhin tai
vanhimmat ovat ehkä olleet jalkamyllyjä, mutta joskus vuoden 1870
vaiheilla rakennettiin
Haamun ratasmylly. Se sijaitsi paikalla, josta vasemmalla oleva
kuva on otettu eli Saunasuontien ja joen risteyksessä, vanhan tontin
sillan tuntumassa. Tämä mylly oli kuuluisa Haamun lahkomylly, josta laulettiin
Rämsöön Siltalassa asustelleen Suutarin Manun tekemää
myllyviisua.
August Kaitaa muisti 1946, että lahkomyllyn seinässä oli vuonna 1873
vanhaa myllyä puoltava seinäkirjoitus:
Kyllä se vanha myllykin hyvä olis ollu... (SKS Kärki 2825) Tämän
perusteella ratasmyllyä on edeltänyt paremmin toimiva mylly, joka sinä
tapauksessa lienee ollut jalkamylly. Ratasmyllyn loppua kukaan ei
muista, mutta 1900-luvun alussa Kalle Haapaniemi rakensi hieman
alemmaksi sekä asuintalonsa että uuden myllyn kuvan taustalla olevan
padon kohdalle. Tämän myllyn Martti Haapaniemi purki joskus
1970-luvulla. |
|
Lemmetynpolun käyttäjät asustivat pääasiassa polun lähistöllä
ja käyttivät sitä sikäli kuin siitä oli hyötyä. Polun mahdollisesti
loivat 1700-luvulla Saastojärven, Kivijärven ja Ekojärven kulmien
asukkaat käydessään Vesilahden kirkossa ja vieraillessaan sukulaisten
luona Vesilahdessa. Polku oli arkinen väylä muualle. Narvan seudun asukkaille
se oli eteläinen reitti
Kivilahteen, Saastoon ja Tyrväälle ja jatkoyhteyksinä etelään Turkuun
asti. Myös Vammalaan matkattiin, mutta silloin piti löytää polku
Narvanmatkantielle.
Pääasiassa Lemmetynpolusta on enää
jäljellä vain historiaa, joka esiintyy asiakirjoissa ja vanhoissa kartoissa.
Tehokas ja funktionaalinen maan ja metsien käyttö on peittänyt ja tulee
peittämään kaiken vanhan alleen. Luonto kokonaisuudessaan on muuttunut
teolliseksi raaka-aineeksi. Tosin luonto itsekin hitaasti muuttuu. Maastosta voi hyvällä onnella löytyä vanhan kulttuurin jäänteitä, mutta
pitää tietää mitä etsiä ja mistä. Neuvoksi sanottakoon, että katso
painumia, kasveja, eläinten reittejä, kivien sammalistoa ja kulumia,
vanhoja risuja ja puun runkoja.
Kuten edellä olevista kartoista ilmenee, polkuja on ollut lukemattomia muitakin, mutta
Lemmetynpolku oli näistä kuuluisin.
Uudet asfalttitiet ja lukuisat metsäautotiet tarjoavat nopeammat
kiitotiet.
Näiltä teiltä kuitenkin puuttuu se rauha, jonka Lemmetynpolulla voi
kuvitella aikoinaan olleen. |
 |
