Suomi normannikirjallisuudessa

Wace: Roman de Brut n.1155.


Le Roman de Brut
par Wace


Kääntänyt: Martti Linna, 2017

Ote:


Quant Artus a conquis Irlande,                  9940
Trespassés est dusque`en Islande:
La Tère prist tote et conquist
Et les hommes à soi sosmist,
Par tot valt avoir signorie.
Gonvals qui ert rois d`Orquenie
Et Doldamer rois Gollande,
Et Romarec de Guenelande
Orent tost la novele oïe
Et cascuns i avoit ses pie,
Quar Artus sor als passeroit
Et tote lor terre prandroit.
N`avoit al mont d`arme son per
Et qui tel gent péust mander.
Por paor que sor als n`alast
Et que lor terre ne gastast,
Sans esforcement, de lor gré
Sont en Irlande à lui alé.
De lor avoir tant i portèrent
Et i pramisent et donèrent,
Pais firent, si home devirent;                9960
Lor eritage de lui tindrent,
Trèu ont pramis et voë
Ostage en a cascuns doné.
Partant sunt tuit à pais remès,
Et Artus revint à ses nès;
En Engleterre est revenus,
A grant joie fu recéus.

Englanninkielinen käännös:

Wace and Layamon

Arthurian Chronicles

Ss. 54-55.

When Arthur had subdued Ireland, he went further and came even so far as Iceland. He brought the land in subjection to himself, so that the folk thereof owned themselves his men, and granted him the lordship. Now three princes, by name of Gonfal, King of the Orkneys, Doldamer, king of Gothland, and Romarec, King of Finland, heard the ruomour. They sent spies to Iceland, and learned from their messengers that Arthur was making ready his host to pass the sea, and despoil hem of their realms. In all the world - said the messengers - there was no such champion, nor so crafty a captain in the ordering of war. These three kings feared mightly in case Arthur should descent upon them, and waste their land. Least a orse thing should befall them, with no compulsion and their own free wills, they set forth for Iceland and came humbly before the king. They gave of their substance rich gifts and offerings and kneeling before the Arthur did him fealty, putting their countries between his hands, and proclaiming themselves his men. They owned that of grace they held their inheritance; they swore to render tribute to his treasury, and gave hostages for assurance of their covenant. So they departed in eace to their own place. For his part Arthur came again to his ships. He returned to England, where he was welcomed of his people with marvellous joy.


Suomenkielinen käännös:


Arhurin alistettua Irlannin hän jatkoi matkaansa ja tuli aina Islantiin saakka. Hän alisti maan, niin että sikäläisistä ihmisistä tuli hänen miehiään ja he myönsivät hä nelle herruuden. Kolme ruhtinasta, nimeltään Gonfal, Orkney-saarten kuningas, Doldamer, Gotlannin kuningas ja Romarec, Suomen kuningas, kuulivat huhun tästä. He lähettivät vakoilijansa Islantiin ja saivat heiltä viestin, että Arthur valmistautui lähettämään sotajoukkonsa meren yli hävittämään heidän valtakuntiaan. Koko maailmassa  -  sanoivat viestin lähettäjät - ei ollut toista samanmoista sankaria eikä niin taitavaa päällikköä sodankäynnissä. Nämä kolme kuningasta pelkäsivät suuresti Arthurin käyvän heidän kimppuunsa ja tuhoavan heidän maansa. Ettei pahempaa sattuisi, he ilman mitään pakkoa ja omasta vapasta tahdostaan lähtivät Islantiin ja ja tulivat nöyrästi kuninkaan eteen. He antoivat omaisuudestaan rikkaita lahjoja ja polvistuen Arthurin eteen vannoivat hänelle uskollisuuttaan, asettaen maansa hänen käsiensä väliin. He saivat armosta pitää perintönsä; he vannoivat lähettävänsä veroa Arthurin aarrekammioon ja antoivat panttivankeja liittonsa vakuudeksi. Niin he lähtivät rauhassa omiin maihinsa. Arthur puolestaan palasi takaisin laivoillensa. Hän purjehti takaisin Englantiin, jossa hänen kansansa toivotti hänet suurenmoisella ilolla tervetulleeksi.

Kääntäjän huomautus:

Le Roman de Brut kuuluu perusteoksena kuningas Arthurin ympärille rakennettuun ritariromanttiseen fantasiakirjallisuuteen. Siinä mainitaan Suomen kuningas Romarec, nimi tavataan 600-luvun Frankkien valtakunnasta Pyhän Romaricin yhteydessä Vogeeseilta.Wacen tarinassa yhteys Orkney-saaret, Gotlanti ja Suomi tuovat heti mieleen Orkney-saarten jaarlien saagaan sisältyvän "Norjan asuttaminen"-katkelman, jossa mainitaan Gotlannin, Suomen ja Kainuun kuuluneen samaan kuningaskuntaan. Wacen kertomuksessa käytetään Suomesta nimitystä Gueneland, (Kvenland), mikä viittaa kuvan Suomesta muodostuneen Norjan kautta. Laymon käyttää vuoden 1200-tienoilla samasta asiasta nimitystä Winetland. Barholomeus Anglicus hieman myöhemmin (n.1230-1250, SHD 12) puolestaan käyttää Suomesta nimitystä Winlandia, vaikka hänen kuvauksensa Suomesta sekoittuukin Al-Idrisin tavoin Ruijaan (Finnmark). W:llä alkava Suomen nimitys näyttää kuuluvan aikakauden tapaan kirjoittaa Suomen germaaninen nimi Finland Englannissa 1200-luvulla. Layamonilla on Waceen verrattuna lisäys, jossa mainitaan Suomen rikas kuningas Rumareth, joka nimenä lienee turmeltuma Romarecista. Rikas kuningas -nimitys taas tuo mieleen Snorri Sturlusonin Suomen kuninkaana mainitseman Aude Rikkaan. Suomalaisesta kansanrunoudesta puolestaan löytyy upporikas Ahti, jolla tuntuu olevan maita ja hopeoita loppumattomiin. "Tuop on Haahti (Ahti), Saaren kuuluisa kuningas. Läksi lasna laivan vanhimmaksi, pikkuisna perän pitohon." Layamon kertoo myös Joulunvietosta kuningas Arthurin hovissa, joissa juhlissa riehujaksi osoittautuu Suomen kuninkaan panttivangiksi jättämä poika. Suomalainen viinapäissään raivoaminen, tuo berserkkigeeni, on näin ollut tunnettu Englannissa jo yli kahdeksan vuosisataa sitten

Jorma Leppäaho on kaivanut Nousiaisista esiin haudan, jossa oli loistokkaan normannikilven jäännökset 1100-luvulta. Kilven kupura on kullattua kuparia ja se on ehdottamasti ylimykselle kuulunut suojavarustus. Se kertoo omalla karulla tavallaa normannien ja Suomen yhteyksistä. Löydön perusteella voisi olettaa jonkun suomalaisen todella vierailleen Normandiassa 1100-luvulla tai jonkun sikäläisen käyneen täällä .

Romarec on nimi, joka johtunee Pyhästä Romaricista, (n. 580-653 jKr.), frankkiylimyksestä, joka joutui lähtemään Austrasian hovista jouduttuaan kuningatar Brünhilden vihoihin. Hän oli aiemmin palatsikreivinä Theudebert II:n (Austrasian kuninkaana 596-613) hovissa. Romaric oli perustamassa Remiremontin (=Romaricin vuori) luostaria Lothringenissa nykyisessä Itä-Ranskassa Vogeesien länsirinteillä. Romarec on siis frankkinimi, alunperin Hromaric, ja se on suomeksi "kunnian kuningas". (Försteman 1900)



Kirjallisuutta:

Försteman, Ernst: Altdeutsches Namenbuch. Erster Band. Personennamen. Zweite Band. Bonn 1900.

Försteman, Ernst: Altdeutsches Namenbuch. Zweite Band. Ortsnamen. Bonn 1872.

Kuusi, Matti: Saarelaisepiikka. Teoksessa Suomen kirjallisuus I. Kirjoittamaton kirjallisuus. Helsinki 1963.

Le Roman de Brut par Wace, Poéte du XIIe siecle. Publié pour la  première fois d`après les Manuscrits des Bibliothèques de Paris avec un Commentarie et des Notes par Le Roux de Lincy. Tome second. Rouen MDCCCXXXVIII.

Valkeila, Jouko (Toim.): Hauskaa Joulua! Joulukertomuksia kahdeksan vuosisadan ajalta. Hämeenlinna 1995. (Ensipainos 1947, sisältää Layamonin kertomuksen Joulunvietosta kuningas Arthurin hovissa. Tämä kertomus on jatkettu tarina Wacen kertomukselle.)

Wace and Layamon: Arthurian Chronicles. Translated by Eugene Mason, Introduction by Gwyn Jones. Everyman`s Librarary n 1912. Last reprinted 1977. Otteena edellisestä tästä löytyy Arthurin joulupidot (englanniksi, sivut 54-57, 207-211).


SHD = Suomen historian dokumentteja I. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Helsinki 1968. 

Muuta kirjallisuutta: Bartholomeus Anglicuksen kuvaus Suomesta n. 1230-1250 Leppäaho, Jorma: Nousiaisten kultaiset kilvenosat. Suomen Museo 1937. Kuinka Norja asutettiin - Hversu Noregr byggdist Snorrin kertomus Suomen kuningas Aude Rikkaasta Snorri Sturlason: Ynglingasaaga Piispat kruunaavat Arthurin kuninkaaksi. Kuva: Wikimedia Commons Yllä normannikilven kullattu kupura Nousiaisten Moision Myllymäen kalmistosta. Oikealla ritarin lippupeitsi samasta kalmistosta. Kuvat (9228:27 ja 9228:1): Ella Kivikoski: Die Eisenzeit Finnlands. Finnische Altertumgesellschaft, 1973

Takaisin