| Siirry: | Sisällysluettelo | 28. Latomaa-Saasto | 1. Päiväniemi |
|---|
29. Tottijärvi
|
Tottijärvi oli alunperin Vesilahden luoteisin osa, jonka maista suurin osa oli Laukon kartanon omistuksessa ja vuokrattuina sadoille torppareille. 1689 Tottijärvestä tehtiin Vesilahden kappeliseurakunta, 1860-luvulla syntyi kunnallishallinto, 1906 seurakunta itsenäistyi ja 1976 kunta liitettiin Nokiaan. Paikkakunta eli vuosisatoja Laukon merkittävänä ja kuuluisuutta saaneena "alustalaisena". Esihistoriallisena aikana Tottijärvi sijoittui Vesilahden ja Nokian suurehkojen asutuskeskusten väliin. Suonojärveltä Lanajokena ja Sarkolanjokena (tai Niemojokena) Kuloveteen laskevan joen varressa sen sijaan on ollut vilkkaampaa pidempään. Suonojärven kivikautinen asutus jatkui jokea myöten alaspäin. Pelttarin kohdalta Sakari Pälsi kaivoi 1937 vasarakirveskauden asuinpaikan ja kalmiston. Kiviesineiden ja keramiikan irtolöytöjä on lisäksi ympäristöstä. Kuuluisa pronssinen onsikirves löydettiin 1937 Tottijärven ja Vesilahden rajalta Vakkalasta. Kivikautisia löytö- ja asuinpaikkoja on tasaisesti myös muualla Tottijärvellä. Rautakautisten löytöjen vähyys ja lappalaisperäiset paikannimet ja asutustarinat viittaavat siihen, että Tottijärven alue on ollut ainakin osittain saamelaisasutuksessa keskiajalle asti. Tottijärveä nimitettiin aiemmin Totkijärveksi. Vihtori Tavela on kertonut, että Laukon Matti Kurjella oli Totki -niminen koira, jonka hän upotti Sastamalaan suuntautuneella sotaretkellä pieneen järveen - Tottijärveen. Koira olisi haukunnallaan muutoin paljastanut sotajoukon. Koiran aavemainen ulina kuitenkin seurasi Kurkea, ja sotaretki päättyi tappioon. Kalle Mäkelä kertoi tarinan vain Totki-koiran hukkumisena. Tarina löytyy myös Yrjö Koskisen novellista Pohjan Piltti vuodelta 1859 ja Heikelin kertomuksesta vuodelta 1882. Koskinen mainitsee järven olleen aikaisemmin Hiisijärvi. Tarinan alkuperä jää arvoitukseksi. Kovin uusia selityksiä nimelle ei voi antaa, koska nimi on hyvin vanha; se kirjoitettiin kartanon lahjoituksen yhteydessä Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan muodossa Totkyrajerffuij vuonna 1416, jolloin mm. Tott-sukua (Erik Akselinpoika) ei vielä ollut Suomessa. Vuodelta 1483 tunnetaan katselmusmies Jönis Tåhkejerfuj, ja vuonna 1488 Johan de Tokkiaerffuj sai Kallialan kirkolta 2 puntaa ruista lainaksi. Tottijärveä nimitettiin 1600-luvulla myös Vesikansaksi. Tämä nimi tuskin liittyy veteen, koska kaikkihan olivat ennen veden äärellä. Nimi voi olla samaa juurta kuin Vesilahden Vesaniemi. Vesa on kuperakattoinen lappalaiskota. Vesikansa/vesakansa oli siis mahdollisesti vain alueen saamelaisten toinen nimitys. Perimätietojen mukaan lappalaiselinkeinoja harjoittaneiden saamelaisten viimeinen olinpaikka oli Vapaaluodon saarella. Viime vuosina huomiota on kiinnitetty myös suomensukuiseen vepsäläisten kauppiaskansaan, jonka edustajia lienee liikkunut runsaasti Suomen alueella. Vepsäläisiä nimitettiin ves-kansaksi, joten myös tässä on mahdollinen nimilähde. Laukon omistama Tottijärven säterikartano on ollut pitäjän merkittävin maatila keskiajalta lähtien. Paikka tosin on löytöjen perusteella asuttu jo kivikaudella. Kartano sijaitsi mäen kumpareella pienehkön Tottijärven kaakkoisella niemellä, n. 1 km päässä Pyhäjärvestä. Klaus Kurjen sisko Karin till Totkijärvi asui kartanossa Juho Olavinpojan kanssa 1510-luvulla. Heidän lapsensa Martti Skytte oli Kustaa Vaasan tuttava ja Suomen uskonpuhdistusajan ensimmäinen piispa, jonka muistokivi on Hauhon kirkon luona. Kartanossa asui myös Juho Knuutinpoika Kurjen leski Ingeborg Tönnentytär Tott 1577-1584. Ingeborgin isä oli Tanskasta tullut ja Suomen mahtavimpiin kuulunut Tönne Eerikinpoika Tott. Äiti oli Vaasa-sukuinen Kaarina Eerikintytär Bielke Raaseporin linnasta. Tottijärven kartanon kuuluisin isäntä lienee nuijasodan päälliköihin kuulunut Akseli Kurki (1555-1630). Näihin aikoihin Tottijärvellä oli jo kaksi Laukon lampuotitilaa ja 3 torppaa. Loppuvuodesta 1596 Tottijärvellä nähtiin myös Klaus Flemingin 3000-päinen sotajoukko, joka kukisti Nokialla kapinaan nousseet talonpojat, nuijamiehet. Isonvihan jälkeen kartanon suuri rakennuskanta oli varsin huonossa kunnossa. Kartanon rakennuksia uusittiin vähitellen, mutta Laukolle ominaista loistoa ei saavutettu. Gabriel Kurki ei kartanossa asustanut vaikka omisti sen vuodesta 1655 lähtien. Axel Gustaf Kurki asui kartanossa 1786-1791, mutta muutti loppuelämäkseen Hinsalan Jopin tilalle. Viimeinen kartanossa asustanut säätyläinen oli Gustaf Herman Stadertskjöld. Tottijärvellä oli 1600-luvulla myös muutama perintömaatila, Uotilan rustholli ja ratsastalot Laurila, Siuvo, Tuomaala, Nikkilä ja Heikkilä. 1750-luvulla taloja ja torppia oli lähes yhtä paljon. Laukon omistajien ja tottijärveläisten keskinäisiä riitoja ratkottiin usein oikeudessa - Laukon eduksi. Laukon ja Tottijärven kartanoiden torppien ja lampuotitilojen muodostaminen alkoi jo 1600-luvulla, mutta vasta isonvihan jälkeen torppia perustettiin kiihtyvällä nopeudella, eniten Axel Gustaf Kurjen (1728-1800) aikana. Ruotsinkielinen Kurki nimesi torpat ruotsinkielisiksi (Svartmark, Nytorp, Björkbacka, Silferberg jne.). Torppien suhteellinen osuus kasvoi koko 1800-luvun ajan niin, että 1870 puolet väestöstä asui torpissa ja 1901 83 % viljelmistä oli vuokramaalla. Vain Sorvanselkään rajoittuvassa Huhtaan kylässä ei ollut torppia. Torpat olivat melko suuria; 1901 yli 50 torpan koko oli yli 10 hehtaaria. Toisaalta saman verran oli mäkitupia. Elias Lönnrot valitsi Laukossa ollessaan Metsäkulman kylän torpparinpojat Kalle Bergstadin ja Johan Heleniuksen Kalevalan puhtaaksikirjoittajiksi. Kun Bergstadit eli "Verstaat" häädettiin, torpan osti myöhemmin Laukon vouti Kalle Mäkelä. Bergstadin jälkeläinen runoilija August Bergstad suomensi sukunimensä Vuorelaksi. Puuseppänäkin tunnetun Johan Heleniuksen torppa tunnetaan myöhemmin nimillä Nystad, Nyystää ja Koivuniemi. Laukon Herman Sigfrid Standertskjöld-Nordenstam hallitsi kartanoitaan ylimyksen ottein eikä kuunnellut torpparien vaatimuksia työvelvoitteiden vähentämiseksi ja surkean ja likaisen taksvärkkipirtin parantamiseksi. Kun lisäksi työväenaatteet levisivät alueelle Nokian ja Tampereen suunnasta, torpparit aloittivat lakon 1906. Seurauksena oli, että kymmeniä torppareita häädettiin asunnoistaan ja asunnot hajotettiin. Asunnottomiksi joutui Tottijärvellä n. 500 henkilöä. Häädettyjen torppiin otettiin satoja uusia asukkaita, paljon myös kunnan ulkopuolelta. Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 Laukon lakot ja häädöt olivat keskeinen kiista. 1917 häädetyt torpparit yrittivät puolestaan häätää rikkuritorppareita. Punakaartien Tottijärven valtaus kesti helmikuusta huhtikuuhun 1918. Uusien lakien myötä 1920-luvulla koko Tottijärven kartanon maat myytiin pientiloiksi. Laajat metsäalueet Tottijärven eteläosissa jäivät sen sijaan Laukolle. Tottijärven kartano säästyi vuoden 1918 taisteluilta, mutta tammikuun 18. vuonna 1919 se paloi, kun tuli pääsi irti todennäköisesti päärakennuksen tulisijoista. Tuli oli levinnyt niin nopeasti, että mitkään sammutustoimet eivät tehonneet. Kymmenen huonetta käsittävä kaksikerroksinen päärakennus tuhoutui taydellisesti; vain joitakin keittiökalusteita saatiin pelastettua. Kartanoa ei enää rakennettu uudelleen. Tottijärven länsiosassa virtaava Lanajoki on ollut mainio myllynpaikka, koska vesi kerääntyy melko laajalta alueelta. Myllyjä onkin ollut joessa samanaikaisesti useita, mistä on seurannut lukuisia käräjöintejä. Laukolla oli neljä myllyä jo keskiajalla. Vesilahden Narvan ja Kuralan myllyt joutuivat vuoroin Laukon myllyjen kiusanteon kohteiksi, välillä päin vastoin. Lanan 8 metriseen koskeen Axel Gustaf Kurki rakennutti 1700-luvulla myös sahan. Myllyn pitkään historiaan liittyy joukko tarinoita. Lanan myllystä tuli myös Elinan surmarunon leviämispaikka. Laukko myi myllyn vasta 1924 (Frans Nieminen, sitten Vihtori Pouru). Alempana Lanajoessa on ollut Hummerkosken eli Siukolan mylly. Hummerkosken myllykylässä toimi Katajiston kauppa vuosina 1937-1975. Sitä ennen kauppaa oli pitänyt Hiedan vaari jo 1920-luvulla. Sorvanselän rannat Pajulahden ja Huhtaan ympäristössä ovat olleet asuttuja keskiajalta lähtien. 1700-luvun lopulta alkaen Pajulahti oli hyvin monipuolinen käsityöläisalue. 1880-luvulta lähtien kylään tuli kauppaliikkeitä, mm. Grönforsin, Oskari Mäkisen ja Kaarle ja Miina Selinin kaupat. Etenkin laivaliikenteen aikana Pajulahti toimi lähialueiden ja oikeastaan koko Tottijärven kyläkeskuksena. Vuonna 1907 kylään perustettiin Työväen Osuuskauppa, joka 1920-luvun alussa siirtyi Osuusliike Voimalle. Sen jälkeen kylässä oli useita kauppiaita. Ruoveden Hyyrylän kauppiaat Janne Aleksi Järvinen (1870-1943) ja vaimo Anna o.s. Eerola (s. 1882) perustivat Pajulahteen oman kauppansa viimeistään 1936 (ks. kuva). Pajulahden Ruskeapäässä on toiminut Laurila Oy:ltä saadulla tilalla kesäsiirtola ja myöhemmin kesäkoti vuodesta 1925 alkaen. Kirkon ja Pajulahden väliin muodostui vähitellen Tottijärven uusi kyläkeskus 1873 rakennetun koulun ympärille. 1960-70-luvuilla kylässä toimi useita kauppoja, pankkeja, posti, kunnallisia palveluja jne. Aleksanteri Rautalin perusti 1930-luvulla kuljetusliikkeen, joka laajeni pojan Kauno Rautalinin omistuksessa 1950-luvulla 9 auton linja-autoyhtiöksi. Yhtiö myytiin Paunulle 1968, mutta autotallit ovat edelleen Tolpantien tiehaarassa. Väinö Toivonen perusti Lukkarin tilalle Tottijärven kirkolla kauppaliikkeen, jota piti vuodesta 1936 lähtien vävynsä Kalle Vikkulan kanssa. Vikkulan kauppa on sittemmin tunnettu Tampereelta. Kuuluisan tamperelaisen mustanmakkaran valmistustaito juontaa Tottijärven Tapolaan. Pohjanloukon Tapola oli ollut Laukon torppa, mutta joutui häädetyksi vuonna 1906. Torpan poika Nestori Tapola ja hänen vaimonsa Mathilda (kotoisin häädetystä Lillträskin torpasta) asettuivat myöhemmin asumaan Tapolan suvun palstatilalle. Mustamakkaran resepti on peräisin juuri pitokokkina tunnetulta Mathildalta, jonka pojat Jaakko ja Kalle hyödynsivät reseptin vuonna 1953 perustetussa suolaamo-savustamossaan. Kalle Tapolan pojan Martti Tapolan vaimosta Kyllikki Tapolasta tuli varsinainen mustanmakkaran äiti. Joenpohjan ja Joutsijoen välissä, Otonkorven eteläpuolella on jossakin kolmen kasakan hauta, johon kukaan ei ole uskaltanut koskea. Muistona on edelleen nimi Kasakkavuori. Pajulahti-laivan lähtölaituri oli Jänijärven pohjukassa, jossa aikoinaan myös liotettiin pellavia. Joenpohjan kylässä on edelleen Laukolle kuuluneen Joenpohjan tilan suuren kivinavetan jäänteet. Toisen maailmansodan jälkeen alueelle tuli karjalaisasutusta. Kauppaliikkeitä oli Augusta Rainiolla Joenpohjassa ja K.V. Murrolla Joutsijoen koulun lähellä. Kirkonkylästä Sarkolaan johtavan Tolpantie puolivälissä on Tolpan tila, josta on kotoisin mm. pitäjänräätälinä ja Vesilahden kirkonvartijana tunnettu Tuomas Tallgren, jonka päiväkirja 1800-luvun alulta tunnetaan kirjana Aiwan kowa tapaus. Turku-Tampere -tien alle jäi kuuluisa Tynnyrikivi, jonka luona Laukon omistajan kerrotaan lahjoneen maanmittarin maanmittarin viinatynnyrillä. Vaikka asiasta nousi kova riita, rajaan tuli mutka sarkolalaisten vahingoksi. Lorun mukaan "Kurki kuuluisa herra, luki Luirille luvut, savisesta Sarkolasta." Laukko ja Sarkolan isännät riitelivät rajasta satoja vuosia 1400-luvulta alkaen. Valtatien varteen Tottijärvi pääsi 1960, jolloin valmistui läntinen Tampere-Turku-tie. Vesilahden suuntaan tie kunnostettiin 1990-luvun alussa. Pitkien Pyhäjärven rantojensa vuoksi Tottijärvellä on satoja kesäasuntoja; aikoinaan kunnan väkiluku kaksinkertaistui kesäisin. Myös liikeyrityksiä on syntynyt, mm. koneistustyöpaja AP Masor Oy, kotieläinpiha sekä muutamia palvelualan yrityksiä. |
 Tottijärven
1841 valmistunut kirkko. Rakennusta uusittiin 1950-luvulla sekä sisältä
että ulkoa. Törngrenien sukuhauta on kirkon oikean päädyn vieressä. Mikko
Lajander rakensi kellotapulin 1773.
Pajulahden kuuluisa työväentalo, joka valmistui 1908 häädettyjen torppareiden
ja työväenhenkisen Laurila Oy:n toiminnan tuloksena. Työväestöllä oli myös
oma osuuskauppa. Sosiaalidemokraattisen puolueen ääniosuus 1910-luvulla
oli n. 60 %.
Pajulahdessa voi edelleen aistia vanhan kauppa- ja käsityöläiskylän tunnelmaa.
Kuvassa Janne ja Anna Järvisen kauppa. Vilkkautta kylälle toi aikoinaan myös laivaliikenne. Yhden laivan nimenäkin
oli Pajulahti (1927-1950).
Tottijärven kansakoulu perustettiin maakunnan ensimmäisten joukossa 1873.
Yllä kuva uudesta, 1956 rakennetusta koulusta.
Huhtaankylän vanha pappila nykyisessä asussaan. Pappilassa syntyi virsirunoilija
Jaakko Haavio 1904. Täällä eli lapsuutensa myös kansatieteilijä Martti Haavio
(1899-1973)
Kirkonkylän vanha alakoulu, joka sittemmin toimi kunnanvirastona (palotorneineen).
Nyt rakennus on kyläpirttinä.
1927 suojeluskunta rakensi Jukolan seuratalon, joka on nykyään suurempien
juhlien pitopaikka.
Joutsijoen koulu toimi 1926-1974. Rakennus on nykyään erilaisten tapahtumien pitopaikkana. Sorvan koulu toimi vuosina 1927-1967. |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 28. Latomaa-Saasto | 1. Päiväniemi |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2023