Mikä Vesilahden Kotiseutumuseo on?

 

Vesilahden Kotiseutumuseon päärakennus on Laukon entinen torppa Svartmark, joka alkujaan sijaitsi Vesilahden ja Tottijärven rajalla. Museo on nyt Vesilahden Narvassa, Narvan Markkinoiden alueella Vilkinarolla, Ylä-Narvantien varressa, n. 1 km Narvan keskustasta länteen. Ylä-Narvantietä kutsutaan myös Toukarintieksi. Svartmark oli aikoinaan Laukon suurimpia torppia. Ruotsinkielisen nimensä se sai monen muun torpan tavoin ruotsalaistuneilta Laukon omistajilta, Kurjilta. Kotiseutumuseo kuvaa torpparielämää ja pienten talojen elämää 1800-luvulla. Esineistö on saatu pääosin lahjoituksina Vesilahtelaisista taloista. Päärakennuksen lisäksi museoalueella on useita muitakin rakennuksia Museon omistaa Vesilahden Museoyhdistys ry.

 

	Museolle kulttuuritalkoisiin! Jos haluat olla myötävaikuttamassa vesilahtelaisen kulttuurin tallentamiseen, tule museolle talkoisiin! Aina löytyy jotakin tekemistä. Pääasia olisi, niin kuin Kirstuan Tauno sanoi, että jokaisen paikkakuntalaisen täytyisi ainakin yksi päivä uhrata vuodessa aineellisen ja henkisen kulttuurin tallentamistyöhön.
	Mitä museoalueella on? Torpan päärakennuksen lisäksi museoalueella on monta muuta rakennusta ja rakennelmaa. Vasemmalla ylempänä on kaksi vanhaa aittaa, jotka on tuotu Linnamaasta. Pienessä koivikossa on pieni Niemisen Iidan mäkitupa. Suuri savusauna ja liiteri ilmestyivät museoalueelle kevääksi 2000. Vasemmalla olevassa kuvassa Tauno Kirstua vielä rakentaa savusaunaa vuonna 1999. Saunaa on jonkun verran lämmitettykin, jotta se saataisiin savusaunan näköiseksi. Entisaikoina savusaunat usein tulenaran rakenteensa vuoksi paloivat. Museoalueella oli lisäksi nahkurin verstas, keittokota, kirkkovenevaja, riihi ja sen yhteydessä hevoskierto. Markkinoiden mukana on tullut tervahauta koppeineen. Hieman etäämmällä ovat paviljonkialueen suuret rakennukset. Svartmarkin torpasta lisätietoja
	Paljon katoavia tietoja ja käden taitoja Museon puuhaihmisten huolenaiheena on ollut se, että kuka osaa 15-20 vuoden kuluttua rakentaa esim. pärekaton tai malkakaton. Tai kuka osaa ylipäätään tehdä puusta, tuohesta, raudasta tai langasta jotakin? Miten mutkikkaat perinteiset työtaidot säilyvät ja siirtyvät uusille kännykkäsukupolville? Onko mutkikkaaseen teknologiaan perustuva nykykulttuuri kaikessa todella ylivertaista vanhoihin menetelmiin ja elämäntyyliin nähden? Eikö vanhoja taitoja enää tarvita? Käden taitoja ja omavaraisuutta arvostavasta talonpoikaiskulttuurin päättymisestä on toistaiseksi vain muutamia kymmeniä vuosia, joten kiinnostus vanhaan ei ole kovin voimakasta. Vaikka vanhoja taitoja ei sellaisinaan koskaan enää tarvittaisikaan, käden taidot ovat kuitenkin kaiken ajattelun ja luovuuden perusta, niitä ei saisi unohtaa. Ja jotta käden taidot säilyisivät, museoalueella on järjestetty ja järjestetään myös talkoita ja työnäytöksiä.
	Miten museo tuli Vilkinarolle? Vilkinaro on Narvan jakokunnan maa-aluetta. Aikoinaan alueen tuntumassa oli myös suojeluskunnan ampumarata. Toukarintie tunnettiin karjakatuna, jota pitkin karja tuotiin laitumilta navettaan tai vain lypsettäväksi. Kun Vesilahden kotiseutumuseo 1969-70 valmistui Tuulikalliolle, Narvan koulun taakse, oletettiin paikka pysyväksi. Terveysasema ajoi kuitenkin rakennuksen pois ja uudeksi paikaksi löydettiin Vilkinaro vuonna 1982. Paikka valittiin samalla myös Narvan markkinoiden pitopaikaksi vuodesta 1985 lähtien.
	Mitä aikakautta museo esittää? Koska Vesilahden kotiseutumuseo on yksi Laukon suurimmista torpista, se kuvaa sekä entistä torpparielämää että tavallisen talonpojan elämää. Näillä ei ollut suurta eroa. Sen lisäksi, että torppari teki oman talonsa työt, hänen oli tehtävä työpäiviä päätalolle. Museon esineistö on saatu pääosin lahjoituksina Vesilahden seudun taloista. Lähes kaikki vanhan ajan esineet on valmistettu itse tai valmistajana on ollut paikkakunnan puu- tai rautaseppä. Teollista esineistöä on ollut hyvin vähän, ja niistä tärkeimpiä ovat olleet lasiesineet ja hienomekaaniset esineet. Museoon otetaan hyväkuntoisia vanhoja esineitä edelleenkin. Vesilahden kotiseutumuseon kokoelmat  (Kuvattu 1998)
	Museoalue tapahtumien pitopaikkana Museon ja koko paviljonkialueen avara piha on viihtyisä oleskelu- ja tapahtumapaikka. Onhan alue samalla myös Narvan Markkinoiden pitopaikka - silloin ihmisiä voi olla yli 10000. Joka kesäisiksi ovat myös muodostuneet Perinnepäivä -tapahtumat, joiden yhteydessä usein avataan tai julkistetaan jotakin uutta museoon liittyvää. Aurinkoisella säällä käsityöt, taide-esineet ja työnäytökset tapahtuvat ulkosalla museorakennusten lomassa, sadesäällä suurissa sisätiloissa. Laulua, soittoa, tanssia, näytelmiä, hartaushetkiä, koiranäyttelyitä ja monia muita tapahtumia voi paviljonkialueella nähdä kesäisin. Tervetuloa!