Pöyhölä-Latomaa

Pöyhölä on itsenäinen maarekisterikylä Narvan lounaispuolella. Kylän valtasuoni oli vuosisatojen ajan Narvajärvestä laskeva Narvanjoki, joka keskikesän kuivina aikoina kuitenkin muuttuu vain ojaksi. Pöyhölän kohdalla joessa on melkoinen pudotus - ja keväisin kova koskenpauhu. Joen tärkeimpinä rakennuksina olivat vuosisatojen ajan myllyt, joista viimeksi oli toiminnassa tyylikkääksi entistetty Narvan Saha ja Mylly Oy. Hieman ylempänä oli Pöyhölän mylly, joka purettiin 1900-luvun alkupuolella. Joen pohjoispuolella on tie, joka näkyy jo 1700-luvun lopun kuninkaankartassa.

Narvajoen ja Latomaantien varteen sijoittuu yli kuuden kilometrin mittainen viljelysaukea. Joen eteläpuolella kohoaa lähes koko matkan metsäinen kallioalue. Luukkaalanvuori lähellä Narvajärveä kuuluu Vesilahden korkeimpiin vuoriin - n. 155 m merenpinnasta. Aikoinaan tiet päättyivät Latomaan pelto- ja laiduntilkuille, mutta nykyään teitä johtaa Saastoon, Suonolaan, Kivilahteen ja Rämsööntielle.

Vasemmalla näkyy Narvan Saha ja Mylly Oy:n vehnämyllyn yläosa, taempana hieman sahaa.

Pöyhölä on saanut jostakin nimensäkin. Seppo Suvannon mukaan nimi on peräisin suuresta Pöyhöin talosta, jolle oli asetettu peräti koko koukun vero 1540. Pöyhöin talossa oli poikia, mm. Lauri ja Luukas. Laurilla oli pojat Arvid ja Björn. Näiden poikien nimistä voikin jo päätellä Pöyhölän talojen nimien alkuja: Arvid perusti Arvelan, Luukas Luukkaalan ja Björn Pyörnyn, mutta asiantilan ei tarvitse olla aivan näin yksinkertaisen - tiedoissa on paljon puutteita. Laurin talon karjamäärä oli 1550-luvulla Vesilahden suurin, samoin talon äyrimäärä.

Pöyhölä sijaitsee niin lähellä Narvaa, että sinne ei ole koskaan syntynyt kauppaa tai kansakoulua. Lasten alkeisopetuksesta huolehti pitokokki Karoliina Syrjänen omassa pienessä pirtissään 1900-luvun alussa. Kiertokoulu kierteli talosta taloon; mm. 1916 Jutilan kiertokoulussa oli 44 oppilasta Amanda Lindroosin opetuksessa. Sen sijaan Latomaassa oli kansakoulu vuodesta 1924 vuoteen 1968.

 

Suuren lehmälauman voi vielä nähdä ainakin Penttilän laitumilla. Penttilä oli jo 1700-luvulla ja ehkä jo aiemminkin erillään varsinaisesta Pöyhölän kylästä. Syynä siirtoon voi olla Heikki Heikinpojan lähtö Hakkapeliittoihin 1600-luvun alussa, minkä vuoksi Penttilä autioitui joksikin aikaa.

Yllä olevan kuvan pellon takana, Helkamäellä, oli ennen vuotta 1918 Pöyhölän työväentalo, joka rakennettiin 1900-luvun alkuvuosina. Narvan ja Pöyhölän työväenyhdistykset kokoontuivat talolla omiin tilaisuuksiinsa. Vahtimestarina toimi Antton Lahtinen. Työväentalolla pidettiin myös tansseja. Vuonna 1916 Hurskasvuoren linnoitusten rakentajat joutuivat kovaan tappeluun talolla. Joku Tampereen sälliksi mainittu oli paljastanut puukkonsa, ja joku vallimiehistä oli heittänyt tätä kiehuvalla kahvipannulla.

Heikki Rajala kertoi Pertti Virtarannalle 1940-luvulla, että Helkamäessä poltettiin Helluntaipyhinä kahtena yönä helkavalkeata ja "pirettiin kaikemmoista pramia. Vanha tervapytty pantiiv välliim seipääseej ja poltettiin ... Toiset tanssas ja toiset laulo trallatti."

Samoilla paikoilla asui myös räätäli ja kauppias Juho Evert Ame, jonka serkku maakauppias Kustaa Annala oli narvalainen monitoimimies. Vuonna 1918 kaikki lähes kaikki Narvan ja Pöyhölän kaikki talot poltettiin. Niin meni myös työväentalo ja Amen talo. Ame siirtyi räätäliksi Tampereelle.

Monta kuuluisaa persoonallisuuttakin on elänyt Pöyhölässä. Muuan oli vanhapoika Kalle Jutila, jonka mahtavista voimista on monta tarinaa. Ahdin Vihtori kertoi, että Kallen koura oli kuin puulapio. Joku myllyvuoroa odottava oli jättävinään kätensä myllynkiven alle ja parkui. Kalle kuuli tämän ja nosti kiireesti myllyn kiven pois. Muilla kivi ei liikahtanutkaan.

Vuoden 1540 maakirjoissa mainitut Pöyhölän maatilat ovat edelleen löydettävissä; Jutila, Luukkaala ja Penttilä. Pyörny lohkaistiin Penttilästä ja Yli- ja Ali-Arvelat Pyörnyn ja Penttilän osista.  Narvan Taura (nyk. Nuora) taas siirtyi Pöyhölään isonjaon aikoihin. Jutila ja Pyörny olivat ns. akatemiatiloja ja maksoivat 1640-luvulta alkaen veroa kymmenysjyvinä Turun yliopistolle. Vuoden 1651 jälkeen Penttilää viljelivät ajoittain sotilaat. 1600-luvun asiakirjoista ilmenee myös, että Pöyhölän maat olivat erityisen hallanarkoja.

Pöyhölään on sijoittunut kaksi kuninkaallista ratsastaloakin. Luukkaala vuodesta 1603 ja Arvela vuodesta 1629 alkaen. Arvelasta tuli hieman myöhemmin vielä rustholli, jonka augmenttitaloina (aputaloina) toimivat Kuralan Nurkki ja Pöyhölän Luukkaala ja Penttilä. Arvelan isäntä Arvi Erkinpoika ja Anian Heikkilän Matti Matinpoika olivat 1640-luvulla Ylä-Satakunnan edustajina Ruotsin valtiopäivillä. 1680-luvun rippikirjassa mainitaan Luukkaalan sotilaiksi Anders ja Jören. 1700-luvun alussa Luukkaala toimi Arvelan rusthollin augmenttina, mutta oli autio isonvihan aikana.

Isojako ja uusjako hajottivat Pöyhölänkin talot kauemmaksi vanhasta kylästä, jonka tuntumassa on enää Yli-Arvelan talo (Loikkanen). Vuonna 1918 poltettiin kaikki muut paitsi Tauran talo (sytytys ehkä epäonnistui). Pöyhölän alueella oli 1800-1900 -luvuilla monta kuuluisaa kankuria; ainakin Kuuselan Emma, Mäenpään Miina ja Helkalan Eeva-Stiina. Tervanpolttajat asustivat lähempänä Kivilahtea.

Penttilän tiehaaraan ilmestyi kesällä 2001 maitolaituri tonkkineen aivan 1950-luvun tyyliin.

Venäläisten tekemä topografikartta ehkä 1910-luvulta näyttää Pöyhölän vielä ennen vuoden 1918 paloja ja ennen uusjakoa. Isojako on kuitenkin jo siirtänyt muutamia tiloja toisiin paikkoihin. Karttaa on yhtäkkiä hieman vaikea tulkita. Päntilä = Penttilä, Pyöirö = Pyörny, Ytilä = Jutila, Luukala = Luukkaala. Keskellä virtaavassa Narvanjoessa näkyy Saha-nimen yläpuolella on Pöyhölän saha ja mylly ja Ytilä-nimen alapuolella Narvan mylly. Jutila ja Arvela ovat vielä vanhoilla paikoillaan. Jutilan nykyinen paikka on Arvela-nimen v-kirjaimen alapuolella. Uusjaon tarkistuksessa Pöyhölästä siirrettiin Ali-Arvelan talo Suonpään kulmalle, jossa talon maita ja torppia ilmeisesti oli ollut jo pitkään. Peltoalueen eteläosaa nimitetään Mäenpäänkulmaksi tai Eskolankulmaksi. Tämä erikoinen alue jatkuu kapeana peltosarkana Linnamaahan asti. Aikoinaan kuuluisa Lemmetynpolku kulki Eskolankulman kautta kohti Turkua.

 
Pöyhölän länsipuolella oleva Latomaa ei ole maarekisterikylä, vaan uudisasutuksesta syntynyt alue. Aluksi Latomaassa sijaitsi laitumia ja pieniä peltotilkkuja. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa alueelle alkoi syntyä Narvan ja Pöyhölän torppia. Adolf Kolkkala Narvan joen rannasta raivasi Murronmaan vainiot Poukan pelloiksi. Uusjako siirsi Latomaahan lisäksi muutamia Narvan ja Pöyhölän taloista. Torppien itsenäistyttyä 1920-luvulla Pöyhölän-Latomaan alueelle syntyi kymmeniä maatiloja.

Oikealla kuva Latomaasta. Vasemmalla Roppo ja oikealla Heikkilä, jossa sijaitsi Ilmari Heikkilän kauppa. Latomaan erikoisuutena ovat olleet myös hunajantuottajat ja lammastilat. Aikaisemmin myös poltettiin tervaa.

Entinen Heikkilän kauppa.

Narvan koulun opettaja Akseli Nopola on merkinnyt muistiin tietoja paikkakunnan viimeisestä paimenesta Kirristä, joka odotteli joka aamu Narvan ristiveräjillä tuohitorvineen Ropon, Ketolan tai Karholan karjaa metsään vietäväksi. Matka kulki Tannin kautta Nikkilänmaahan, Pöyhölän eteläosaan. Miehellä oli rohdinmekko, jalassa taniaiset, kädessä katajasauva, päässä lierilakki ja selässä tuohikontti. Kirri sai jonkun kerran myös karjan vihollisen, suden saaliikseen. Kaikki Pöyhölän viljelykset eivät näy Latomaantielle, vaan suuria peltoaukeita on Jutilan ympärillä sekä Suonpäänkulmalla.

Latomaan ensimmäisiä asukkaita lienee piilopirtin rakentanut Suomen sodan sissi Aapeli Lusti. Lustin kerrotaan tehneen vahinkoja venäläisille kaappailemalla näiden kuormastoja. Lusti pelkäsi venäläisten kostoa, kun Suomi joutui Venäjälle. Lusti rakensi pienen torppansa Yli-Arvelan maalle. Haavasta hän teki hyviä leivinkaukaloita, joita sitten Maija-vaimo kävi kauppaamassa. Taavetti Priiari kertoi, että Maija oli hänen isoäitinsä sisko Jutilasta ja että Lustin vaimon oli tapana käydä joulun pyhinä Priiarilla. Lusti kuoli nälkävuosina, mutta ehti lahjoittaa torppansa veljensä pojalle, viulunsoittaja Mikko Tympille. Vuonna 1885 torpan oikeudet osti Pöyhölän Heikki Yli-Penttilä, jonka poika Kalle käytti sukunimeä Lastunen (1935-). (FK 2703, 2705, 10882)

 
Maanviljelyksen kehittyessä keski- ja uudella ajalla syntyi tarve korvata käsikivet tehokkaammilla työvälineillä. Jokainen koskipaikka sai pienen jalkamyllyn. Vesilahdessa on kolme hyvää myllyjokea; Onkemäen Pussimäenoja-Koskenjoki, Rämsöön Lanajoki ja Narvanjoki. Pienempiä myllyjä ovat olleet mm. Huhkamonkolu Toivolassa, Oulun mylly Inhanojassa ja Haamun mylly Saastojärvellä.

Narvajoessa oli kaksi kuuluisaa myllyä: Pöyhölän mylly ylempänä (Sivénin kohdalla) ja Narvan mylly alempana, nykyisellä paikalla.   Jos Pöyhölän mylly ("Kiusala") sulki patonsa, Narvan myllyltä loppui vesi - ja taas riideltiin. Pöyhölän myllyn omistivat Yli-Arvela, Penttilä ja Luukkaala. Pöyhölän mylly kuitenkin purettiin 1930-luvun alussa ja saharakennus siirrettiin Luukkaalaan. Pöyhölän myllyssä oli vesiratas ja Narvan myllyssä vesiturbiini. Kooninkin koskeen Vuorisalon lähelle seppä Karl Lind rakensi 1800-luvun lopulla vesikäyttöisen pärehöylän.

Narvajoen alkupäässä Latomaassa lienee ollut myös mylly Myllymoisiossa. Mylläri Onni Sivén muistelee, että Latomaassa Aarne Järvisen kohdalla olisi ollut mylly.

Narvan myllyn myllylampi ja koski heinäkuussa 1998 kovien sateiden jälkeen - koski pauhasi kuin toukokuussa. Jo 1930-luvulla Narvan Saha ja Mylly alkoi käyttämään suurta imukaasumoottoria ja 1960-luvulla sähköä. Mylly on lähiseutujen ainoa toimiva vehnämylly. Sahalla on myös höylä.

Narvajoen varrelle sijoittuu kaiken muun lisäksi Vesilahden kaksi bussiyhtiötäkin (Vesilahden Liikenne ja A.Arvela).

 

Pöyhölä ei ole menneisyyden kylä. Joku on saanut uudisrakennuksensa jo pintakäsittelyvaiheeseen... 

... mutta jollakulla ollaan vasta tekemässä rakennuksen perustuksia. Joku vasta harkitsee...

 
Huvilajärvenä tunnettu Narvajärvi on Narvajoen lähtöpaikka. Järvi ei ole kovin suuri; pituutta ja leveyttä suurimmillaan n. 1 km. Narvajärven korkeus merenpinnasta on 100,7 m eli se on yli 20 m Pyhäjärveä korkeammalla. Narvajärven takana on vielä pieni järvi nimeltä Kiilonen.

Järven koillispuolella on 155 metriä korkea ja alueeltaan laaja Luukkaalanvuori. Metsäisen vuoren eteläisen jyrkänteen päältä näkee hyvin etelään; Krääkkiön Hyttysniitynvuori torneineen ja mastoineen näkyy selvästi.

Lähteitä:

Alanen Timo, Kepsu Saulo (toim.): Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805, SKS,1989.
Amee Anneli: Ameen ja Annalan suvut.1994.
Arajärvi Kirsti: Vesilahden historia, 1950.
Hakuni, Nopola, Kahiluoto, Poukka (toim.): Vesilahti 1346-1946.
Honka-Hallila Helena (toim.): Esa ja Anna. 1997. Tietoja myös Pöyhölästä.
Honka-Hallila Helena (toim.): Vesilahti 1346-1996. Uudemman Vesilahti-tietouden perusteos.
Puro Ritva (toim.): Vesilahden seurakunnan rippikirja vuosilta 1688-1694. Vesilahden seudun sukututk. seuran julk. I, 2006. 
SKS:n arkistot: Frans Kärjen kokoelmat (10882, 11129)
Suvanto Seppo: Knaapista Populiin. 1987
Valkama Minna: Vesilahden torppariajan historiaa , 2000. Yleiskatsaus torppariajasta.
Valkama Minna: Torpparitietoja 1861-1879 , 2000. Luettelo Vesilahden yhden ajanjakson torpista.
Virtaranta Pertti: Vanha kansa muistelee. WSOY, 1947.
Wesilahti-Seuran nauhoitearkisto ja asiakirjalähteet.

© Yrjö Punkari 2001-2006