DKK Jouko Isometsä:

Eva Törngren -
Suomen itsenäistymishistorian unohdetuin nainen.

Suomen itsenäistymiseen on vaikuttanut yksi perhe hyvin merkittävästi. Mutta merkillisesti tämä perhe on Suomen virallisessa historiassa vaipunut lähes täydelliseen unholaan. Kyse on Törngrenien perheestä viime vuosisadalla. Heistä ehkä keskeisin hahmo Suomen itsenäisyyten johtaneiden tekojen saralla on nainen, "Laukon moori" Eva Agatha Törngren (1783-1849).

Ensi vuoden keväällä 17.4. [1999] Kalevalan valmistumisesta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Elias Lönnrot allekirjoitti 1849 Vesilahdella 22795 -säkeisen lopullisen Kalevalan tuona päivänä, joka silloisessa kalenterissa sattui olemaan Eliaksen päivä. Lönnrot oli luonteeltaan vaatimaton mies eikä hän omistanut tätä koko suomalaisen kulttuurin perusteosta itselleen vaan muusalleen, "äidillisille ystävälleen", sponsorilleen Eva Törngrenille. Tämä päivä oli kuolemansairaan Evan viimeinen syntymäpäivä. Sairauden luonteesta tietoinen Elias Lönnrot teki Laukossa koko kevään töitä yötä päivää saadakseen valmiiksi päätyönsä kansanrunouden keruun alalla, johon Eva hänet oli ohjannut ja kannustanut jo 25 vuotta aiemmin. Tätä tekoa voisi luonnehtia Suomen historian suurimmaksi syntymäpäivälahjaksi mieheltä naiselle. Eva pääsi näkemään haaveensa totena ennen kuolemaansa, mikä tapahtui kolme viikkoa myöhemmin.

Kansallisromantiikan äiti

Eva Törngrenillä oli visionaan nostaa suomen kieli arvoiseensa asemaan katoavan kansanrunouden kirjaamisen avulla. Hän oli itse ruotsinkielinen, mutta hyvin voimakkaasti silti suomalainen nainen. Eva Törngren istutti jo autonomian alkuaikoina moneen vaikutuspiirissään olleeseen nuoreen suomalaiseen ajatuksen täydellisestä itsenäisyydestä. Hän näki mahdollisuuden hyödyntää sitä lyhyttä ajanjaksoa, minkä venäläiset sallivat suomen kielen kukoistaa. Ajatuksenahan oli, että kansan kielen väliaikainen nousu haihduttaisi ruotsin kielen käytön alueelta ennen Suomen provinssin venäläistämistä.

Toinen sydämen asia Eva Törngrenille oli Suomen sodan veteraanien kunnioittaminen. Ilman suomalaistaistelijoita autonomiakin olisi voinut jäädä haaveeksi ja ilman heidän urhoutensa muistoa tulevien sortokausien vastustus olisi ollut hengettömämpää. Vapaus on jotain, josta on oltava valmis maksamaan korkea hinta oli viesti, joka välittyy Evan opetuslapsien kautta.

Miehet instrumentteina

Eva Törngrenin tapa toimia oli ainoa, mitä silloin naisille sallittiin - vaikuttaa miesten kautta ja istuttamalla ideaaleja nuorille. Turun seurapiirien johtohahmoihin vuosisadan alussa kuuluneiden Evan ja hänen aviomiehensä Agapetus Törngrenin vaikutuspiiriin tulleista miehistä nimekkäimmät ilmoittautuivat Turun yliopistoon muutaman viikon sisällä toisistaan, nimittäin J.L. Runeberg, E. Lönnrot, J.V. Snellman ja runoilija, tiedemies J.J. Nervander. Vuonna 1824 näiden lauantaiseuralaisten ehkä voimakkain hahmo, Elias Lönnrot, otettiin 22- vuotiaana Törngrenien perheeseen kotiopettajaksi kesäisin Laukkoon. Hän oli siellä neljä kesää ja myöhemmin yhteensä vuosia, koska Laukko oli kuin koti itsensä orvoksi tunteneelle Lönnrotille ja häntä kohdeltiin perheessä kuin ottolasta.

Kalevala syntyi kahvin avulla

Eva Törngren oli saanut jo kotoaan innostuksen kansanrunouden vaalimiseen. Evan isä Johan Helsinberg oli toiminut läheisesti H.G. Porthanin kanssa. Lönnrotin väitöskirjan aiheen Väinämöisestä antoi Reinhold von Becker, joka oli naimisissa Evan serkun kanssa. Runojen keräämiseen Eva houkutteli nuoren Eliaksen kahvin avulla. Eva lupasi jokaisesta kerätystä runosta kahvikupillisen omassa seurassaan. Elias keräsi ensitöikseen "Elinan surman" Laukon omasta piiristä. Elias Lönnrotin tiedetään rakastaneen kahvia lopun elämäänsä. Ystävyys Evaan ja Evan kannustus raskaaseen kansanrunoustyöhön näkyy kirjeistä, joita kirjoitettiin puolin ja toisin pitkien runonkeräysmatkojen aikana.

Suomalaisten toinen kansallisteos, "Vänrikki Stoolin tarinat", on ollut puheenaiheena, kun ruovesiläiset ja kurulaiset ovat kisanneet siitä, kenen paikkakunnan sankari oli vänrikin esikuvana. Mielenkiintoista olisi tutkia, mistä Runeberg sai kipinän kirjoittaa nämä runot, vaikka hän oli aluksi kiinnostunut antiikin Kreikan tyyppisestä runoudesta. Lieneekö taustalla Evan vaikutus, koska J.L. Runeberg oli perheen tuttu jo Turusta. Lisäksi Runebergin vaimo, Fredrika, ystävystyi Eva Törngrenin tyttären kanssa ollessaan samana vuonna pensionaatissa Turussa. Merkillepantavaa tämän olettamuksen kannalta on, että vänrikki Stoolin tarinoiden yksi nimetty todellinen henkilö, von Konow, asui Törngrenien omistamassa talossa Haapaniemen tilalla. Perheiden yhteyttä kuvaa myös se, että Eva Törngrenin pojantytär myöhemmin meni naimisiin J.L.Runebergin pojan kanssa.

Fredrika Runeberg oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisprosaisti ja mielenkiintoisesti hän aloittaa uransa kirjoittamalla Hatanpään kartanoon sijoitetun tarinan "Rouva Boije ja hänen tyttärensä". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Hatanpään kartano oli siirtynyt Eva Törngrenin äidin puolen suvun omistukseen ja samaan aikaan Fredrika vietti kesiä Tampereella käyden mm. Törngrenien luona. Fredrika toi kirjoissaan esiin teeman, että nainen tulee vapautumaan, kun koneet pystyvät hoitamaan raskaan, naisia sitoneen pellavan käsittelyn.

Törngrenin perheen miehet - myös unohdettuja suuruuksia

"O— est la femme?" kysyvät ranskalaiset ja tarkoittavat sillä, että jokaisen merkittävän miehen takaa löytyy aina naisen vaikutus. Eva Törngrenin vaikutuspiirissä oli miehiä, joilla riittää superlatiiveja Suomen historiassa. Kaikkien näiden miesten johtolankana oli sama kirkas ajatus siitä, että suomalaisen on seisottava omilla jaloillaan taloudellisesti itsenäisenä, terveenä, voimakkaana ja itsetuntoisena. Kaikki Törngren-nimiset suurmiehet ovat vain jäänet huomiotta jokamiehen historiassa. Esimerkiksi jopa Tampereella on unohdettu se vaikutus, mikä Eva Törngrenin aviomiehellä, autonomisen Suomen ensimmäisellä "self made man"illä, oli kannustavana esimerkkinä muille. Agapetus Törngren oli vain kersantin poika, välskäri Suomenlinnassa, ja silti myöhemmin lääkintöhallituksen ensimmäinen pääjohtaja, maan johtava kirurgi, arkkiatri, aateloitu omista ansioistaan, yksi suurimpia maanomistajia (Laukon, Tottijärven, Nokian ja Nuutajärven kartanot) sekä tehokkaan maanviljelyksen kehittäjä Suomessa.

Poika perusti suomalaiskansallisen teollisuuden

Eva Törngrenin poika, Adolf, oli perustamassa Tampereelle Suomen ensimmäisen suomalaisella pääomalla toimivan, suomalaiseen materiaalin perustuvan vientiyrityksen eli Tampellan. Finlaysonhan oli pietarilaisella pääomalla pääosin Venäjän markkinoille suuntautunut amerikkalaista materiaalia jalostava tehdas. Myös tuontia korvaava tuotanto oli Adolfin visioissa. Nuutajärven kartanon nuorena isäntänä hän tuli perustaneeksi Suomeen kemian teollisuuden korvaamaan lasiraaka- aineiden tuontia. Lisäksi Adolf panosti logistiikkaan, jotta suomalaiset tuotteet ja vientimarkkinat kohtaisivat toisensa paremmin. Siksi hän perusti mm. Hietalahden telakan ja oli valmis lainaamaan valtiolle rahaa Tampereen radan rakentamiseksi Hämeenlinnasta. Senaatti Helsingissä, jossa hirviteltiin Tampereen vauhtia muutenkin, kielsi hankkeen ja Adolf joutui alkamaan sisävesi- höyrylaivojen rakentamisen Tampellassa. Myös Tampereen Verkatehtaassa Adolf oli suurin sijoittaja.

Pellavatehdas perustettiin Eva Törngrenin serkun (vuorimestari Gustaf Idestam) käynnistämän masuunin viereen. Pellavantuotanto alkoi ensimmäisenä Euroopassa teollisessa mittakaavassa sellaisella panostuksella, että Tampellassa oli muutama vuosi perustamisensa jälkeen enemmän työntekijöitä kuin koko Helsingin silloisessa teollisuudessa yhteensä. Konttoripäällikökseen Adolf Törngren kutsui saksasta herra Stockmanin, jolle hän myöhemmin lainasi pääoman kaupan perustamiseen Helsinkiin. Menetettyään nälkävuosien, Amerikan sisällissodan ja rahanvaihdoksen seurauksena kaiken omaisuutensa, joka oli yksi suurimpia Suomessa, Adolf nousi vielä ihailtavasti jaloilleen myymällä lankonsa perustaman Nokia-yhtiön osakkeita. Suurin omistaja yhdessä vaiheessa oli muuan nuori C.G. Mannerheim. Tämän jälkeen Adolf Törngren perusti vielä Takon. Tammerkosken rannalla on näin ollen huomattavia Törngren- muistomerkkejä.

Myös siis Nokia-yhtiöllä on törngreniläisiä juuria. Nokia-yhtiö oli alunperin paitsi ensimmäinen "vihreää kultaamme" merkittävästi paperina vientiin jalostava yritys myös ensimmäinen kunnon esimerkki osakemuotoisesta yrityksestä Suomessa. Perustaja Knut Idestam oli Eva Törngrenin serkunpoika ja yhtiön perustamisvaiheessa Törngrenit omistivat Nokian kartanon koskioikeuksineen. Nuori Knut Idestam ja Adolfin entinen konemestari H. Kauffman loivat pohjan paperikonetuotannollemme suunnittelemalla ensimmäisenä omat puunhiomakoneet, jotka olivat vuosikymmeniä tuotannossa Tampellassa.

Eva Törngrenin itsenäisyyshenki on saanut monia muotoja historiassamme

Eva Törngrenin ympärillä on ollut ihmisiä, jotka ovat omaksuneet hänen ajatuksensa suomalaisuudesta ja Suomen valtion koskemattomuudesta. Vaikutus on näkynyt hänen omissa jälkeläisissään monessa polvessa. Huomattava on esim. Adolf Törngren nuoremman rooli. Hän oli Suomen asianhoitaja Pietarissa vuonna 1917 ja hän kirjoitti asiantuntevan kirjan "Venäjän vallankumous" saman vuoden heinäkuussa. Ansiokkaana miehenä ja aiheen parhaana tuntijana Paasikivi lähetti Adolf Törngrenin hakemaan Ruotsin hyväksyntää Suomen itsenäisyysjulistukselle joulukuussa 1917, vaikka Adolf edusti kilpailevaa puoluetta. Tehtävä oli tärkeä ja siinä oli onnistuttava, koska ilman muiden maiden hyväksyntää Suomen julistus olisi ollut vain tyhjä paperi ja ensimmäisen hyväksynnän saaminen on aina ratkaisevinta. Adolf nuorempi onnistui ja ympyrä Elias Lönrotin ensimmäisestä kahvikupista Suomi-neidon itsenäisyyteen oli sulkeutunut.

On melko hämmästyttävää, että Eva Törngrenin kaltaisesta persoonasta ei ole ollut mitään merkintää Suomen tietosanakirjoissa tai koulujen oppikirjoissa. Tätä epäkohtaa korjataan tulevassa kansallisbiografiassa, johon Suomen Kirjallisuuden Seuran Lönnrot-tutkija Raija Majamaa on saanut tehtäväkseen esitellä Evan. Samaan laitokseen tekee esittelyn Adolf Törngrenistä prof. Viljo Rasila.

Eva Törngrenin muiston vaaliminen on tärkeää samasta syystä, kuin mitä hän ajoi Suomen sodan veteraanien muiston kunnioittamisella. Vapauden vuoksi tehdyt uhraukset eivät ole turhia. Ne ovat todellista sankariutta. Näitä uhrauksia joutuivat tekemään myös Törngrenit. Eva menetti maanpakoon Ruotsiin vanhimman poikansa, Agapetus joutui luopumaan maan johtavan kirurgin asemasta ja suomalaisen taloudellisen itsenäisyyden ideaalin tavoittelussa Adolf menetti perheen koko omaisuuden.

Tänään vapauden puolustaminen Suomessa ei ole niin valtiollista kuin ennen, mutta nytkin se on parhaimmillaan omien juurien vaalimista, vapautta säilyttää oma persoonallisuutensa. Vapauden henki näkyy nyt taistelussa kyläyhteisön elinvoimaisuudesta ja alueellisen ykseyden luomisessa. Pirkanmaalla jos missään on syytä muistaa oma "kansallisromantiikan ja talvisodan hengen äitimme".

Jouko Isometsä, DKK
Perusteilla olevan Törngren Suvun Tutkimusseuran koordinaattori

Johan Agapetus Törngren (1772-1859)
Johan Lindhin öljymaalaus vuodelta 1830 Haapaniemen kartanossa.
Kuva: Leena Louhivaara/ET-lehti.

Eva Agatha Törngren (1783-1849).
Johan Lindhin öljymaalaus vuodelta 1830
Haapaniemen kartanossa.
Kuva: Leena Louhivaara/ET-lehti.

 

Eva-tytär (1813-1834).
Johan Lindhin öljymaalaus vuodelta 1830 Haapaniemen kartanossa.
Kuva: Leena Louhivaara/ET-lehti.

 Elias Lönnrotin patsas

Elias Lönnrotin patsas ja Elias Lönnrotin istuttaman koivun juurivesasta noussut uusi koivu Laukon päärakennuksen tuntumassa.

Laukon päärakennus

Laukon päärakennus vuodelta 1931. Rakennuksen piirsi Carl Ludvig Engelin luonnosten pohjalta Veikko Kallio. Johan Agapetus Törngrenillä oli aikomus rakentaa Laukonhakaan Engelin piirustusten mukainen uusi päärakennus, mutta aikomus ei vielä silloin toteutunut.


Törngreneihin liittyviä linkkejä:


 

Laukon leikkimökki

Kartanon puistossa on pieni leikkimökki, joka säästyi tulipaloilta 1918. Mökki lienee ainakin Törngrenien aikainen.