1. Norjan löytäminen
Oli kuningas nimeltä Fornjótr. Hän hallitsi Jättiläisten Maata, jota
kutsutaan Suomeksi ja Kvenlandiksi (Kainuuksi). Se sijaitsee Kantalahtea
kohti kurottuvan merenlahden itäpuolella. Tätä lahtea me kutsumme
Helsinginpohjaksi (= Pohjanlahti).
Fornjótrilla oli kolme poikaa. Yksi oli nimeltään Hlér, jota me
kutsumme Aegiriksi, toinen Loge, kolmas Kári. Tämä oli Frostin isä,
Frosti taas Snaer Vanhan isä. Snaerin pojan nimi oli Thorri. Tällä oli
kaksi poikaa; toisen nimi oli Nórr ja toisen Górr. Thorrin tytär oli
nimeltään Gói.
Thorri oli suuri uhraaja: hän uhrasi joka vuosi keskellä talvea. Tätä
kutsuttiin Thorrin uhriksi, ja siitä sai kuukausi nimensä.
Eräänä talvena Thorrin uhrin aikaan levisi uutinen, että Gói oli
kadonnut tietymättömiin. Etsinnöistä huolimatta häntä ei löydetty.
Kuukauden kuluttua Thorri toimeenpani uhrijuhlan, jossa uhraamalla
pyrittiin ottamaan selkoa siitä, mihin Gói oli joutunut. Sitä kutsuttiin
Góin uhriksi. Mutta he eivät saaneet selville, mitä hänelle oli
tapahtunut.
Neljän talven jälkeen hänen veljensä lupasivat lähteä etsimään häntä.
He päättivät, että Nórr etsisi maitse, Górr taas meren luodoilta ja
saarilta laivoilla kulkien. Kummallakin näistä veljeksistä oli seurue.
Górr vei laivansa pitkin merenlahtia ja tuli Ahvenanmerelle. Sitten hän
tutki laajalti svealaisten saaristoa, kaikki Itämeren saaret ja
götalaisten saariston. Edelleen hän meni Tanskaan ja tutki siellä kaikki
saaret. Siellä hän tapasi sukulaisiaan, jotka polveutuivat Hléseyn Hlér
Vanhasta. Sieltä hän jatkoi matkaansa saamatta tietää mitään
sisarestaan.
Mutta hänen veljensä Nórr odotti, kunnes lumi peitti metsät ja
hiihtäminen sujui hyvin. Sen jälkeen hän lähti Kvenlandista ja kulki
meren sisälaitaa. He tulivat paikkaan, missä asui lappalaisiksi
kutsuttuja ihmisiä; se on Finnmarkin (Ruijan) takana. Mutta lappalaiset
yrittivät estää heidän kulkuaan, ja syntyi taistelu. Kunto ja taikavoima
olivat niin selvästi Nórrin ja hänen miestensä puolella, että heidän
vihollisensa joutuivat kauhun valtaan kuultuaan taistelun melskeen ja
nähtyään aseiden välkkeen. Lappalaiset pötkivät pakoon. Nórr lähti
sieltä länttä kohti Kölille ja oli kauan taivasalla niin etteivät he
tavanneet ketään ihmistä. Ruoakseen he pyydystivät eläimiä ja lintuja.
He jatkoivat matkaa, kunnes tulivat paikkaan, missä joet laskevat
tuntureilta länteen. He kulkivat pitkin jokivarsia ja tulivat meren
rantaan. Vastassa oli vuono, suuri kuin merenlahti. Siellä oli suuria
kyliä, ja suuret laaksot ulottuivat vuonolle saakka. Heti heitä vastaan
hyökkäsi koolle kutsuttu sotajoukko. Se kävi Nórrin kimppuun, ja kuten
tavallista, kaikki väki joko kaatui siihen paikkaan tai pakeni. Nórr ja
hänen miehensä sen sijaan kulkivat eteenpäin ja levittäytyivät pelloille
ruohopalon tavoin.
Nórr kiersi koko vuonon ja alisti sen valtaansa. Hänestä tehtiin
vuonojen sisäpuolelle olevien maiden kuningas. Hän viipyi siellä
kesäkauden yli siihen asti, kunnes metsiin satoi lunta. Silloin hän
kääntyi taas vuonon eteläpuolella olevaa laaksoa vastaan. Tätä vuonoa
kutsutaan nykyään Trondheimiksi. Muutamat miehistään hän lähetti ulompaa
tietä Mören kautta. Hän alisti valtaansa kaikki paikat, missä kävi.
Päästyään laakson pohjukan jälkeisen tunturin yli hän marssi edelleen
etelään laaksoja pitkin, kunnes päätyi suurelle järvelle, jota
kutsuttiin Mjösaksi. Sieltä hän kääntyi jälleen länteen tunturille,
koska hänelle oli sanottu, että hänen miehensä olivat joutuneet
tappiolle Sókni-nimistä kuningasta vastaan. Sitten he tulivat kylään,
jota he kutsuivat Valdersiksi. Sieltä he lähtivät merelle ja tulivat
pitkälle, kapealle vuonolle, joka nykyään on nimeltään Sogne. Siellä hän
tavoitti Sóknin miehineen, ja siellä he kävivät ankaran taistelun, sillä
taikavoimansa ansiosta Sókni ei väistynyt. Nórr ryhtyi kovaan
hyökkäykseen; hän ja Sókni antoivat iskuja toisilleen. Siellä kaatui
Sókni, samoin monia hänen miehistään.
2. Norrin matka Norjassa siskoansa etsimässä
Tämän jälkeen Nórr eteni Sognen pohjoispuolella olevalle vuonolle.
Sókni oli aiemmin hallinnut tuolla alueella, jonka nykyinen nimi onkin
Sókninlaakso (Sogne-laakso). Sillä vuonolla Nórr viipyi kauan, ja sen
nimi on nykyään Nórrinvuono (Nord-vuono). Siellä hänen veljensä Górr
tapasi hänet, eikä kumpikaan ollut saanut mitään tietoja Góista. Górr
oli alistanut valtaansa myös kaiken ulkoreunan maan, johon hän oli
tullut etelästä.
Nyt veljekset jakoivat maat keskenään. Nórr sai kaiken mannermaan,
Górr taas oli saava kaikki ne saaret, joiden sivuitse hän pystyi
purjehtimaan mantereen puolelta kiinteällä peräsimellä varustetussa
laivassa.
Tämän jälkeen Nórr suuntasi matkansa Opplandiin ja tuli paikkaan,
jota nykyään sanotaan Hedmarkiksi. Sitä hallitsi Vuoren Hrólfr -niminen
kuningas. Hän oli Svadi-jättiläisen poika Dovren pohjoispuolelta. Hrólfr
oli ryöstänyt Kvenlandista Thorrin tyttären Góin. Hän lähti heti Nórria
vastaan ja haastoi tämän kaksintaisteluun. He ottelivat kauan, eikä
kumpikaan haavoittunut. Sen jälkeen he tekivät keskenään rauhan. Nórr
sai vaimokseen Hrólfrin sisaren, ja Hrólfr sai Góin.
Sieltä Nórr palasi pohjoiseen, siihen valtakuntaan, jonka hän oli
alistanut herruuteensa; sitä hän kutsui Noregiksi (Noreg = Nórrin tie?).
Tätä valtakuntaa hän hallitsi koko elinaikansa. Hänen jälkeensä hänen
poikansa jakoivat maat keskenään. Sitä mukaa kun kuninkaitten määrä
suureni, kuningaskunnat alkoivat pienetä; siten ne hajosivat fylkeiksi.
3. Beiti sai Norjan
Górrilla oli hallussaan saaret, ja häntä kutsuttiinkin
merikuninkaaksi. Hänen poikiaan olivat Heiti ja Beiti. He olivat
merikuninkaita ja hyvin ylimielisiä. He hyökkäilivät usein Nórrin
poikien valtakuntaa vastaan ja kävivät monia taisteluja vaihtelevalla
onnella. Beiti laski laivoillaan Trondheimiin ja kävi siellä
hävitysretkellä. Hän ankkuroi laivansa paikkaan, jota nykyään kutsutaan
nimellä Beitsaer ja Beitstad. Siellä hän vedätti laivat Beitstadin
satamasta pohjoiseen yli Ellida-eidin, jonka pohjoispuolella on Namdal.
Hän asettui laivan perään ja tarttui peräsimeen. Kaiken maan, mitä oli
paapuurin puolella, hän alisti valtaansa. Siellä oli paljon kyliä ja
paljon maata.
Górrin poika Heiti oli merikuningas Sveidin isä, tämä taas Halvdan
Vanhan isä. Halvdan Vanha oli Ivar Opplandilaisjaarlin isä, Ivar
Opplandilaisjaarli vuorostaan Eystein Äänekkään isä, ja Eystein Äänekäs
rikkaan ja neuvokkaan jaarli Rognvaldin isä.
4. Harald-kuninkaan ja Rognvald-jaarlin valtakunta
Jaarli Rognvald liittyi Harald Kaunotukan puolelle tämän ottaessa
maan haltuunsa. Harald puolestaan antoi hänelle molemmat Möret ja
Romsdalin hallittaviksi. Hän otti vaimokseen Hrólfr Nenäkkään tyttären
Ragnhildan. Heidän poikansa Hrólfr, joka voitti omakseen Normandian, oli
niin kookas, ettei hevonen pystynyt kantamaan häntä. Sen takia häntä
sanottiin Kävelijä-Hrólfriksi. Hänestä polveutuivat Rouenin jaarlit ja
Englannin kuninkaat. Hän kävi siellä monia taisteluita ja otti omakseen
sieltä maita niin pitkälle länteen, ettei kukaan Norjan kuningas
sittemmin ole koskaan omistanut maata kauempaa lännestä. Ja yhdessä
taistelussa kaatui Ivar, Rognvald-jaarlin poika. Mutta kun kuningas
Harald purjehti lännestä, niin hän antoi silloin Rognvaldille
hyvityksenä pojasta Shetlannin ja Orkneysaaret. Mutta jaarli Rognvald
antoi molemmat maat veljelleen Sigurdille. Hän oli Harald-kuninkaan
keulamies. Kuningas antoi Sigurdille jaarlin arvon ennen lähtöään.
Sigurd jäi länteen sen jälkeen.
Julkaistu suomentajien ja SKS:n luvalla
Tekstilähteet:
Fundinn Noregr teoksesta: Flateyjarbók. En samling af
norske kongesagaer. Christiania, 1860.
[Flateyjarbókista mm.
http://www.arts.usyd.edu.au/departs/medieval/saga/pdf/441-rowe.pdf]
Messenius Johannes: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita sekä
tuntemattoman tekijän Suomen kronikka. Latinan kielestä suomentaneet: Martti Linna, Jorma Lagerstedt ja Erkki Palmén. SKS, 1988.
Sivut: 173-175
"Orkneyinga saga. The History of the Earls of Orkney."
Translated with an introduction by Hermann Palsson and Paul
Edwards. Penguin Books 1978.
"The Orkneyingers' Saga with Appendices, etc." Translated by
Sir G. W. Dasent, D.C.L. Icelandic Sagas and Other Historical
Documents Relating to the Settlements and Descents of the Northmen of
the British Isles. Vol. III. London 1894."
Julkaistu myöhemmin täydennettynä myös: Messenius Johannes: Suomen
riimikronikka. Toimittaneet: Harry Lönnroth ja Martti Linna. SKS, 2004.
ss 294-297.
***
Alkuperäislähteitä suomennettuina:
Suomen ja Kainuun kuninkaiden sukupuita saagojen mukaan