Norjan löytäminen – Fundinn Noregr

Suom. Kari Leinonen, Martti Linna, Harry Lönnroth ja Erkki Palmén 

            
Alla oleva suomennos on teoksesta Flateyjarbók, joka on suurin keskiaikaisista islantilaisista saagakirjoista. Siinä on 255 koristeellista pergamenttilehteä, joista yllä vasemmalla muuan sivu. Kertomus Fundinn Noregr eli Norjan löytäminen on säilynyt sekä Orkneysaarten jaarlien saagan alussa (todennäköisesti 1230-luvulta) että Flateyjarbók- kirjassa. Viimeksi mainittu teos on valmistunut Flateyar-saarten luostarissa Islannissa 1300-luvun lopulla, mutta siihen sisältyvät katkelmat Norjan löytäminen ja Kuinka Norja asutettiin lienevät 1200-luvulta. Viimeisin merkintä teoksessa on vuodelta 1394. Oikealla teoksesta kuva, jossa Harald Kaunotukka vastaanottaa isänsä vallan.

 

1. Norjan löytäminen

Oli kuningas nimeltä Fornjótr. Hän hallitsi Jättiläisten Maata, jota kutsutaan Suomeksi ja Kvenlandiksi (Kainuuksi). Se sijaitsee Kantalahtea kohti kurottuvan merenlahden itäpuolella. Tätä lahtea me kutsumme Helsinginpohjaksi (= Pohjanlahti).

Fornjótrilla oli kolme poikaa. Yksi oli nimeltään Hlér, jota me kutsumme Aegiriksi, toinen Loge, kolmas Kári. Tämä oli Frostin isä, Frosti taas Snaer Vanhan isä. Snaerin pojan nimi oli Thorri. Tällä oli kaksi poikaa; toisen nimi oli Nórr ja toisen Górr. Thorrin tytär oli nimeltään Gói.

Thorri oli suuri uhraaja: hän uhrasi joka vuosi keskellä talvea. Tätä kutsuttiin Thorrin uhriksi, ja siitä sai kuukausi nimensä.

Eräänä talvena Thorrin uhrin aikaan levisi uutinen, että Gói oli kadonnut tietymättömiin. Etsinnöistä huolimatta häntä ei löydetty. Kuukauden kuluttua Thorri toimeenpani uhrijuhlan, jossa uhraamalla pyrittiin ottamaan selkoa siitä, mihin Gói oli joutunut. Sitä kutsuttiin Góin uhriksi. Mutta he eivät saaneet selville, mitä hänelle oli tapahtunut.

Neljän talven jälkeen hänen veljensä lupasivat lähteä etsimään häntä. He päättivät, että Nórr etsisi maitse, Górr taas meren luodoilta ja saarilta laivoilla kulkien. Kummallakin näistä veljeksistä oli seurue. Górr vei laivansa pitkin merenlahtia ja tuli Ahvenanmerelle. Sitten hän tutki laajalti svealaisten saaristoa, kaikki Itämeren saaret ja götalaisten saariston. Edelleen hän meni Tanskaan ja tutki siellä kaikki saaret. Siellä hän tapasi sukulaisiaan, jotka polveutuivat Hléseyn Hlér Vanhasta. Sieltä hän jatkoi matkaansa saamatta tietää mitään sisarestaan.

Mutta hänen veljensä Nórr odotti, kunnes lumi peitti metsät ja hiihtäminen sujui hyvin. Sen jälkeen hän lähti Kvenlandista ja kulki meren sisälaitaa. He tulivat paikkaan, missä asui lappalaisiksi kutsuttuja ihmisiä; se on Finnmarkin (Ruijan) takana. Mutta lappalaiset yrittivät estää heidän kulkuaan, ja syntyi taistelu. Kunto ja taikavoima olivat niin selvästi Nórrin ja hänen miestensä puolella, että heidän vihollisensa joutuivat kauhun valtaan kuultuaan taistelun melskeen ja nähtyään aseiden välkkeen. Lappalaiset pötkivät pakoon. Nórr lähti sieltä länttä kohti Kölille ja oli kauan taivasalla niin etteivät he tavanneet ketään ihmistä. Ruoakseen he pyydystivät eläimiä ja lintuja. He jatkoivat matkaa, kunnes tulivat paikkaan, missä joet laskevat tuntureilta länteen. He kulkivat pitkin jokivarsia ja tulivat meren rantaan. Vastassa oli vuono, suuri kuin merenlahti. Siellä oli suuria kyliä, ja suuret laaksot ulottuivat vuonolle saakka. Heti heitä vastaan hyökkäsi koolle kutsuttu sotajoukko. Se kävi Nórrin kimppuun, ja kuten tavallista, kaikki väki joko kaatui siihen paikkaan tai pakeni. Nórr ja hänen miehensä sen sijaan kulkivat eteenpäin ja levittäytyivät pelloille ruohopalon tavoin.

Nórr kiersi koko vuonon ja alisti sen valtaansa. Hänestä tehtiin vuonojen sisäpuolelle olevien maiden kuningas. Hän viipyi siellä kesäkauden yli siihen asti, kunnes metsiin satoi lunta. Silloin hän kääntyi taas vuonon eteläpuolella olevaa laaksoa vastaan. Tätä vuonoa kutsutaan nykyään Trondheimiksi. Muutamat miehistään hän lähetti ulompaa tietä Mören kautta. Hän alisti valtaansa kaikki paikat, missä kävi. Päästyään laakson pohjukan jälkeisen tunturin yli hän marssi edelleen etelään laaksoja pitkin, kunnes päätyi suurelle järvelle, jota kutsuttiin Mjösaksi. Sieltä hän kääntyi jälleen länteen tunturille, koska hänelle oli sanottu, että hänen miehensä olivat joutuneet tappiolle Sókni-nimistä kuningasta vastaan. Sitten he tulivat kylään, jota he kutsuivat Valdersiksi. Sieltä he lähtivät merelle ja tulivat pitkälle, kapealle vuonolle, joka nykyään on nimeltään Sogne. Siellä hän tavoitti Sóknin miehineen, ja siellä he kävivät ankaran taistelun, sillä taikavoimansa ansiosta Sókni ei väistynyt. Nórr ryhtyi kovaan hyökkäykseen; hän ja Sókni antoivat iskuja toisilleen. Siellä kaatui Sókni, samoin monia hänen miehistään.

2. Norrin matka Norjassa siskoansa etsimässä

Tämän jälkeen Nórr eteni Sognen pohjoispuolella olevalle vuonolle. Sókni oli aiemmin hallinnut tuolla alueella, jonka nykyinen nimi onkin Sókninlaakso (Sogne-laakso). Sillä vuonolla Nórr viipyi kauan, ja sen nimi on nykyään Nórrinvuono (Nord-vuono). Siellä hänen veljensä Górr tapasi hänet, eikä kumpikaan ollut saanut mitään tietoja Góista. Górr oli alistanut valtaansa myös kaiken ulkoreunan maan, johon hän oli tullut etelästä.

Nyt veljekset jakoivat maat keskenään. Nórr sai kaiken mannermaan, Górr taas oli saava kaikki ne saaret, joiden sivuitse hän pystyi purjehtimaan mantereen puolelta kiinteällä peräsimellä varustetussa laivassa.

Tämän jälkeen Nórr suuntasi matkansa Opplandiin ja tuli paikkaan, jota nykyään sanotaan Hedmarkiksi. Sitä hallitsi Vuoren Hrólfr -niminen kuningas. Hän oli Svadi-jättiläisen poika Dovren pohjoispuolelta. Hrólfr oli ryöstänyt Kvenlandista Thorrin tyttären Góin. Hän lähti heti Nórria vastaan ja haastoi tämän kaksintaisteluun. He ottelivat kauan, eikä kumpikaan haavoittunut. Sen jälkeen he tekivät keskenään rauhan. Nórr sai vaimokseen Hrólfrin sisaren, ja Hrólfr sai Góin.

Sieltä Nórr palasi pohjoiseen, siihen valtakuntaan, jonka hän oli alistanut herruuteensa; sitä hän kutsui Noregiksi (Noreg = Nórrin tie?). Tätä valtakuntaa hän hallitsi koko elinaikansa. Hänen jälkeensä hänen poikansa jakoivat maat keskenään. Sitä mukaa kun kuninkaitten määrä suureni, kuningaskunnat alkoivat pienetä; siten ne hajosivat fylkeiksi.

3. Beiti sai Norjan

Górrilla oli hallussaan saaret, ja häntä kutsuttiinkin merikuninkaaksi. Hänen poikiaan olivat Heiti ja Beiti. He olivat merikuninkaita ja hyvin ylimielisiä. He hyökkäilivät usein Nórrin poikien valtakuntaa vastaan ja kävivät monia taisteluja vaihtelevalla onnella. Beiti laski laivoillaan Trondheimiin ja kävi siellä hävitysretkellä. Hän ankkuroi laivansa paikkaan, jota nykyään kutsutaan nimellä Beitsaer ja Beitstad. Siellä hän vedätti laivat Beitstadin satamasta pohjoiseen yli Ellida-eidin, jonka pohjoispuolella on Namdal. Hän asettui laivan perään ja tarttui peräsimeen. Kaiken maan, mitä oli paapuurin puolella, hän alisti valtaansa. Siellä oli paljon kyliä ja paljon maata.

Górrin poika Heiti oli merikuningas Sveidin isä, tämä taas Halvdan Vanhan isä. Halvdan Vanha oli Ivar Opplandilaisjaarlin isä, Ivar Opplandilaisjaarli vuorostaan Eystein Äänekkään isä, ja Eystein Äänekäs rikkaan ja neuvokkaan jaarli Rognvaldin isä.

4. Harald-kuninkaan ja Rognvald-jaarlin valtakunta

Jaarli Rognvald liittyi Harald Kaunotukan puolelle tämän ottaessa maan haltuunsa. Harald puolestaan antoi hänelle molemmat Möret ja Romsdalin hallittaviksi. Hän otti vaimokseen Hrólfr Nenäkkään tyttären Ragnhildan. Heidän poikansa Hrólfr, joka voitti omakseen Normandian, oli niin kookas, ettei hevonen pystynyt kantamaan häntä. Sen takia häntä sanottiin Kävelijä-Hrólfriksi. Hänestä polveutuivat Rouenin jaarlit ja Englannin kuninkaat. Hän kävi siellä monia taisteluita ja otti omakseen sieltä maita niin pitkälle länteen, ettei kukaan Norjan kuningas sittemmin ole koskaan omistanut maata kauempaa lännestä. Ja yhdessä taistelussa kaatui Ivar, Rognvald-jaarlin poika. Mutta kun kuningas Harald purjehti lännestä, niin hän antoi silloin Rognvaldille hyvityksenä pojasta Shetlannin ja Orkneysaaret. Mutta jaarli Rognvald antoi molemmat maat veljelleen Sigurdille. Hän oli Harald-kuninkaan keulamies. Kuningas antoi Sigurdille jaarlin arvon ennen lähtöään. Sigurd jäi länteen sen jälkeen.

 

Julkaistu suomentajien ja SKS:n luvalla

Tekstilähteet:

Fundinn Noregr teoksesta: Flateyjarbók. En samling af norske kongesagaer. Christiania, 1860.
[Flateyjarbókista mm. http://www.arts.usyd.edu.au/departs/medieval/saga/pdf/441-rowe.pdf]

Messenius Johannes: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita sekä tuntemattoman tekijän Suomen kronikka. Latinan kielestä suomentaneet: Martti Linna, Jorma Lagerstedt ja Erkki Palmén. SKS, 1988.
Sivut: 173-175

"Orkneyinga saga. The History of the Earls of Orkney." Translated with an introduction by Hermann Palsson and Paul Edwards. Penguin Books 1978.

"The Orkneyingers' Saga with Appendices, etc." Translated by Sir G. W. Dasent, D.C.L. Icelandic Sagas and Other Historical Documents Relating to the Settlements and Descents of the Northmen of the British Isles. Vol. III. London 1894."

Julkaistu myöhemmin täydennettynä myös: Messenius Johannes: Suomen riimikronikka. Toimittaneet: Harry Lönnroth ja Martti Linna. SKS, 2004. ss 294-297.

***

Alkuperäislähteitä suomennettuina:

Suomen ja Kainuun kuninkaiden sukupuita saagojen mukaan