Laukon kivilinnan yläosa nykyisessä asussaan. Linnassa on arveltu olleen
useita kerroksia. Gabriel Kurjen aikana 1702 linna tuhoutui tulipalossa.
|
Aateliston vaikutus kirkkoon alkoi vähitellen olla yhä voimakkaampi,
minkä osoituksena oli mm. patronaattioikeus eli oikeus vaikuttaa
kirkkoherrojen nimittämiseen (kumottiin 1868 kirkkolaissa). Kurkien
suku oletettavasti myös käytti oikeuttaan. Useiden lähteiden mukaan
Laukkoon oli perustettu Vesilahden seurakunnan kappeli 1400-luvun
lopulla tai ehkä vasta Arvid Kurjen aikana. Laukkoon oli näihin aikoihin
myös rakennettu kivinen linna, josta on edelleen jäljellä kivikellari.
Kappalaisista ei ole jäänyt mainintoja, mutta Aarre Läntinen mainitsee
tässä yhteydessä herra Martin. Vuoden 1677 perinnönjakokirjan mukaan
Laukossa oli messukasukoita, paarivaatteita, liturginen teos ja
oblaattiraudat. Turun tuomiokirkosta lähetettiin 1658 kaksi
kuulutuskopiota, joista toinen oli tarkoitettu Laukon kappelille.
Tottijärven saarnahuonekunta perustettiin vasta 1662, ja
kappeliseurakunnan aseman se sai 1689. (Läntinen 1996) |
Kustaa Vaasa teki kuninkuusaikanaan tyhjäksi monet kirkon
materiaalisista suunnitelmista määräämällä, että "Jumalan sanaa
on puhtaana saarnattava koko valtakunnassa". Tämä edellytti kirkon
kaiken "syntisen omaisuuden" takavarikointia. Kustaa Vaasan määräämän
puhdistetun, luterilaisen uskon otti käytäntöön myös Vesilahden
kirkkoherra Juho Laurinpoika Torsth (k. 1566).
Seuraavina vuosisatoina kirkkoherran virat ovat kulkeutuneet
Vesilahdessa usein suvuittain; tunnetuimmat suvut ovat olleet Wesilaxius,
Vallenius, Wegelius ja Ticklén.
| 1600-luvulla yleisiä noitavainoja Vesilahdessa ei ollut muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuodelta 1650 on tallella asiakirja, jonka
perusteella Turun linnan mestaaja tuli Vesilahteen toimeenpanemaan
noituudesta tuomitun Olavi Luikon kuolemanrangaistusta. Kirkkokuri oli
tiukkaa 1900-luvulle asti, mistä on osoituksena mm. jyhkeä ja kovassa
käytössä ollut jalkapuu vuodelta 1848 (leveys 220 cm). |
 |
1700-luvulla kirkon toimintaan levinneet valistus- ja
kansanopetusaatteet olivat tärkeä tekijä synnytettäessä sittemmin
voimakkaaksi kehittynyttä vesilahtelaista talonpoikaiskulttuuria.
Vesilahden Kirkonkylästä saa jonkinlaisen kuvan 1770-luvun
Kuninkaankartastosta.
Kirkon merkitys talonpoikaisten keskuudessa nousi varsin suureksi
1800-luvulle tultaessa. Pappeja Vesilahdesta koulutettiin 1800-luvun
alkukymmeninä enemmän kuin mistään muusta pitäjästä Suomessa.
Yleensäkin Vesilahdesta on lähdetty hyvin hanakkaasti opintielle, kuten laajemmassa
artikkelissa kerrotaan.
Tottijärvi (aik. Totkijärvi tai Wesikansa) oli Vesilahden
saarnahuonekuntana vuodesta 1662 ja kappeliseurakuntana vuodesta 1689
vuoteen 1906, jolloin kunta itsenäistyi lopullisesti. Nokiaan Tottijärvi liitettiin
1976. Kuvassa Tottijärven v. 1833-1844 rakennettu kirkko (Engel, Arppe
Gustavsson) ja kellotapuli, joka on rakennettu 1764-1774.
Toinen
merkittävä kappeli oli Halkivaha, jonne ensin 1905 perustettiin Halkivahan
Seurakuntahuoneyhdistys, jonka tehtäväksi tuli oman rukoushuoneen
rakennuttaminen. Rukoushuone valmistui 1907 ja vihittiin käyttöön vuonna 1908.
Piispa Jaakko Gummerus vihki rukoushuoneen kirkoksi 30.9.1926. Kirkon on
suunnitellut arkkitehtitoimisto Heikki Tiitola.
Halkivahan jumalanpalveluksia hoitavat edelleen Urjalan ja Punkalaitumen
papit ja käypä Vesilahdeltakin pappi muutaman kerran vuodessa. 250
istumapaikkaisen kirkkorakennuksen omistaa vuonna 1919 perustettu Halkivahan
rukoushuonekunta, jolla on myös oma kirkkoneuvostonsa. Kirkossa pidetään
jumalanpalveluksia keskimäärin kerran kuussa ympäri vuoden. Kirkon tornissa
oleva kello on Suomen toiseksi suurin. Vuoden 1953 alusta koko Halkivahan alue liitettiin Urjalaan.
Herätysliikkeiden merkitys on
ollut vähäisempää lukuun ottamatta Narvan
alueen evankelista herätystä 1800-luvun lopulla. Tämän liikkeen
näkyvimpänä merkkinä on kirkollisessakin käytössä oleva Narvan
Rukoushuone, joka nykyään on seurakunnan omistama
Narvan kyläkirkko.
Vesilahden juhlavuonna 1996 Wesilahti-Seura ja Vesilahden kunta
julkaisivat kirkonvartija Tallgrénin päiväkirjat kirkon rakentamisen
ajoilta, 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. Tallgren teki
muistiinpanonsa vanhan kirkonkirjan lehtien sivuun, ja näin Päiväkirjasta
on olemassa tarkempi esitys.
Vesilahden hautausmaata ja siunauskappeli joskus 1900-luvun vaihteessa.
Kuva otettu oletettavasti Oskari Arosen rakennuksesta koilliseen
päin. Kirkon kiviaita on rakennettu 1800-luvun alussa osittain kesken
jääneen ja 1600-luvun alussa palaneen kivikirkon kivistä. Kivikirkon
rakentaminen pysähtyi Vesilahdessa samoin kuin muuallakin sen vuoksi,
että Kustaa Vaasa takavarikoi suomalaisten kirkkojen omaisuudet. |
Vesilahden kirkonraittia joskus vuoden 1950 paikkeilla. |
