| Siirry: | Sisällysluettelo | 5. Kirmukarmu | 7. Vesilahden kirkko |
|---|
6. Vesaniemi - Vesilahden kirkonkylä
|
Vesilahden kirkonraitti, jonka historia ulottunee vähintään keskiajalle, on poikkeuksellisen aitona säilynyt vanhanajan kirkonraitti. Voimakkaasta uudisasutuspaineesta huolimatta miljööseen ei ole tullut kyläkuvaan sopimattomia uudisrakennuksia, vaan uudenaikaisempi rakentaminen on pyritty ohjaamaan hieman kauemmaksi kirkonseudusta. 1800-luvulta on säilynyt kymmeniä rakennuksia. Pitkä Vesaniemi on suosittu etenkin huvila-alueena. Ensimmäinen kirkkorakennus Vesaniemellä vihittiin juhlallisesti vuonna 1422. Kirkonkylän alue on ollut aina ollut pitkä nauhamainen kylä, joka alkoi Kärkölän Mäkärämäen alta ja jatkui pappilaan asti. Silloin kun vesistöt olivat vielä tärkein kulkukanava, kirkonkylä sijaitsi muiden kylien keskellä. Ympärillä olivat Vesilahden väkirikkaimmat kylät Ylämäki, Narva ja Hinsala sekä Lempäälän suuret kylät Nurmi, Kuokkala, Lempoinen ja Haurala. Lähistöllä on useita rautakautisia muinaismuistoalueita, mm. Kirmukarmu, Sakoisten Hollon Isohaka ja Hukari sekä Kaakilan Linnankallio. Talonpoikaisasutus keskittyi kirkon tulon jälkeen kirkon itäpuolella pariin ryhmään. Kirkon vieressä olivat kolme Hovia, Tallinen, Kilpala, Tapola sekä Yli- ja Ali-Uotilat. Hieman alempana ns. Heikkilän mutkassa sijaitsivat Kesola, Kässä sekä Yli- ja Ali-Pyörny. Näiden talojen nimiä esiintyy myös eräomistajina. Sarkajaon aikaiset yhteispellot sijaitsivat hajallaan ja osittain melko kaukanakin kyläkeskuksen eteläpuolella. Isojako ja uusjako hajottivatkin maatilat hyvinkin etäälle toisistaan, kaukaisimmat Tarimaalle ja Onkemäelle asti. Kirkon lähelle jäi vain Tallinen ja osa Hovia. Hovi tuli tunnetuksi siitä, että sen omistajina oli useita pappeja ja säätyläisiä. Kirkkoherra Magnus Olai teki omistamastaan Hovista Vesilahden ensimmäisen ratsastalon n. 1590. Tämän jälkeen tilaa ovat pitäneet mm. Finckenbergit, von Wedellit ja Steniukset. Reilun kilometrin alkuperäistä sijaintiaan etelämpänä Hovi toimii nykyisin suurena hevostilana, jossa voi harrastaa mm. lännenratsastusta. Tallisesta muodostui kylään merkittävä paikka sen vuoksi, että talo toimi 1900-luvun alulle asti kestikievarina kylän keskiössä. Tallista ovat omistaneet viimeksi Hakunit ja Bendelit. Kestikievareina toimivat myös nykyisen nuorisoseuran talon mäellä rovastinrouva I.Pohjalan pitämä Tyynelä (el. lääk. talo), Eerolan talo (ent. Aino Hyvätin kauppa) sekä viimeksi Jalmari Heikkilän talo ns. Heikkilän mutkassa. Osuuspankki entisti 1960-70 -luvuilla kunnankirjuri ja kartanpiirtäjä Oskari Arosen rakennuttaman ja myöhemmin maanmittari Kiehelän omistaman uusrenessanssitalon, joka nyt on vielä kerran uudistettuna muutaman yrittäjän toimipaikka. Myös Anselm Höganderin kauppapuoti Asuntila on entistetty; punaiseksi maalattu rakennus sijaitsee kellotapulin ja entisen Tuotannon kaupan välissä. Seurakunnan opetustoiminnan lisäksi kylällä toimi 1800-luvun alussa Ahlmanin kouluja ja myöhemmin kiertokouluja. Koko kunnan ensimmäinen kansakoulu vuodelta 1877 on saneerattu Vesilahden kunnanvirastoksi. Vieressä olevaa vanhaa kunnantaloa on hieman myös laajennettu. Kauppoja kylässä on ollut vuodesta 1862 alkaen mm. Karl Bergström, Vihtori Limnell, Rudolf Barcker, Kaarlo Grönfors, Edvard Ivendorff, Aronen, Högander, Eerola (myöh. Hyvätti), Lindgren/Liskamo. Lisäksi tulivat osuusliike Tuotanto 1919 ja osuusliike Voima Liskamon rakennukseen vuonna1948. Liskamon rakennuksessa on toiminut myös kahvila ja hautaustoimisto. Sekä Tuotannon että Liskamon rakennukset ovat nykyään asuinkäytössä. Kirjasto perustettiin 1871, nuorisoseura 1887, posti 1890 ja Säästöpankki 1892. Koulu, kaupat, pankit, posti ja VPK ovat siirtyneet kyläkeskuksesta ns. Kesolan alueelle. Nyt vielä Tapolan alueella sijaitseva kirjasto saa lähivuosina uuden toimitilan samalta alueelta. Suurehko väestö tarvitsi myös erilaisia käsityöläispalveluja. Leipureina toimivat Kustaa Alfving (myöh. Salomaa ja Sointu), Miina Johansson; suutareina Kalle Lahtinen, Salmiranta, Eloranta ja Remulan vieressä "autuas" Tuominen; räätäleinä ja ompelijoina Kalle ja IloKuula, Anton ja David Högander, Juliana Katajisto, Sinisalo, Heino; nahkureina Kustaa Syren ja Hilden; puuseppänä Aaron Hilden; kovakaulusten tekijänä ja silittäjänä Silittäjä-Miina; täkkien tikkaajina Elina ja Tilda Högander; asioitsijana H.V.Vesala; seppinä Salonen, Lindfors ja Lind; kivimiehenä Lehtonen. Käsityöläiset tunnettiin usein erikoisina persoonallisuuksina ja heidät muistettiin pitkälle 1900-luvun lopulle asti kaskuissa ja tarinoissa. Ennen niin yleinen tulipalo on tuhonnut kylän kauppa- ja käsityöläisrakennuksia lukuisia kertoja. Kylän ominaisleimaan ovat vaikuttaneet 1400-luvulta lähtien seurakunnan ja 1860-luvulta alkaen kunnan viranhaltijoiden perheet. Omaleimaisimpiin persoonallisuuksiin kuuluu kirkonvartija Tuomas Tallgren, jonka asuinrakennus sijaitsi aivan kellotapulin vieressä. Tallgren piti päiväkirjaa vuodesta 1792 vuoteen 1837 asti ja merkitsi muistiin monenlaisia jokapäiväisiä asioita, mm. että venäläisten sotilaiden vuoksi 13.3.1808 "oli aiwan levoton ja ikävä asunto" ja 17-18.3.1808 "oli 20 miestä minun tykönäni aiwan tyrannija ja pahaa". Kun muuta kirjaa ei ollut löytynyt, Tallgren kirjoitti vanhan rippikirjan sivujen tyhjiin kohtiin. Samalla, kun taltioitui harvinaisella tavalla 1800-luvun alun arkielämää, tuli taltioiduksi myös vanha rippikirja, joka muutoin olisi todennäköisesti tuhoutunut. Päiväkirja julkaistiin 1996. Vastaavan joskin sisällöltään vieläkin laajemman kirkonvartijan päiväkirjan kirjoitti Tuomas Tallgrenin ja hänen poikansa seuraaja Adam Ivendorff. Tämän päiväkirjan toimitti Mikko Kylliäinen vuonna 2006. Kirkollisia arkipäivän tapahtumia tuli näin taltioiduiksi 100 vuoden ajalta. Kun Eila Häihälä toimitti 2014 kirjasen Vesilahden Kirkonkylän raitti, julkaistuiksi saatiin lisäksi 1900-luvun kyläläisten ja asumusten vaiheita valtakunnallisestikin arvokkaan kirkonraitin varrelta. Laivat liikennöivät Vesilahden ja Tampereen välillä vajaan sadan vuoden ajan (1859-1950). Vilkkaimmillaan toiminta oli 1900-luvun alussa, jolloin 3-kerroksinen Sotka ja suuri Alho kulkivat päivittäin Laukon ja Narvan suuntaan ja Tampereen Laukontorille. Sotkan (1898-1912) jälkeen laivana oli myös Pohjois-Vesilahti. Alhon laituri oli aluksi Vesaniemen kärjessä, mutta kun Sotkalle rakennettiin laituri lähemmäksi kirkkoa Vesaniemen juureen, myös Alholle tehtiin laituri Sotkan laiturin viereen. Kolmas laituri oli nahkuri Hildenin rannassa, mutta sinne liikennöivät vain pienemmät alukset. Sunnuntaisin laivat toivat kirkkokansaa Narvan suunnasta. Kirkonkylästä laivoilla käytiin sekä kaupunkiostoksilla että myymässä maalaistuotteita, toisinaan suuriakin määriä. Kunnanviraston itäpuolella olevan vaalean asunnon rakennutti vuosina 1916-17 Urho Leino. Häneltä rakennus siirtyi Väinö Höganderille, joka piti poikansa kanssa arvostettua turkis- ja hattuliikettä Hämeenkadulla ennen vuotta 1918. Loma-aikoina kaupungin herrasväellä oli tapana juhlia asunnossa hillittömästi, minkä vuoksi rakennusta alettiin nimittää Remulaksi. Talossa vietti aikaansa 1920-luvun alussa myös säveltäjä Sam Sihvo. Hän sävelsi siellä mm. operettinsa Jääkärin morsian ja Hevoshuijarit. Toinen vuokralainen oli taiteilija Mäenpää. Remulan saunana on entinen Koulu-Kreettan (Kolu) asunto, jossa hän opetti lapsia 1800-luvun lopulla. Höganderin rakennuksen kirkonpuolella aivan tien vieressä on Kuuselan keltainen rakennus vuodelta 1890. Rakennuksessa ovat asuneet mm. pehtoori Kustaa Grönfors, taiteilija Koivukangas, maanmittari Hannes Kiehelän kartanpiirtäjä Yrjö Nikokai Kyöttilä sekä joitakin virkamiehiä. Kuuselan rakennuksessa on toiminut myös leipomo, suutarinverstas sekä hetken aikaa Liskamon kauppa vuonna 1933 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Kunnanvirastoa vastapäätä tien toisella puolella on Sundvallin mehiläistarhana tunnettu rakennus. Tontti on peräisin jo 1900-luvun vaihteesta, mutta vuonna 1912 porvoolainen merimies ja maailmanmatkaaja Karl Emil Lindholm rakensi sille nykyisen rakennuksen, jossa hän piti mm. Vesilahden ensimmäistä Säästöpankkia. Lindholm harjoitti myös laajaa mehiläistarhausta ja opetti tämän taidon myös samalla tontilla asuvalle Hilma Sundvallille, jonka mies Vihtori toimi myös nahkurina. Aikanaan Lindholm testamenttasi rakennuksensa mehiläistarhausta jatkaneelle Hilma Sundvallille. Lindholmin rakennuksessa oli lisäksi Urho Leinon puusepänverstas. Myös Leino harjoitti pienimuotoista mehiläistenhoitoa. Naapurissa itäpuolella sijaitsee Kuusimäki, joka tunnettiin Kustaa Alfvingin leipomona. Alfving avusti ainakin alkuvaiheessa Lindholmia mehiläisten hoidossa. Vuoden 1918 taistelut vaikuttivat myös kirkonkylään, mutta taistelualueeksi kylä ei tullut - kylä tosin evakuoitiin pari kertaa Nurmen puolelle. Kunnanviraston mäellä sijaitsi valkoisten tykkipatteri, jolla ammuttiin Suomelan ja Narvan suuntiin. Murhianmäeltä punaisten tykkituli vahingoitti osittain muutamia rakennuksia. Kirkko säästyi tuhoilta. Tallisen kestikievari toimi ensiapuasemana.
|
 Nykyinen kirkonraitti, joka on edelleen tunnistettavissa 100 vuotta vanhoista kuvistakin.
Väinö Höganderin rakennus 'Remula' nykyasussaan.
Uudisrakentaminen ja vanhan korjaaminen on pyritty tekemään kylän tyyliperinteeseen sopivaksi.
Joko Kässän tai Edvard Ivendorffin teettämä rakennus 1890-luvulta. Myöhemmin taloa ovat omistaneet Oskari Aronen, Hannes Kiehelä ja Osuuspankki. Nyt talo on Vesilahden Yrittäjätalo.
Heikkilän mutkan tuntumassa sijaitsivat ennen maanjakoja kylän talot Kesola, Kässä ja Pyörnyt. Käsityöläisten asumuksia on sijainnut mutkan ja kirkon välisellä alueella.
Nykyinen kirkonkylä koostuu useista uudehkoista ja kaiken aikaa nousevista asuntoalueista, joissa on riittävästi maaseutumaista väljyyttä ja vehreyttä.
Pikkuliikkeitä on sijoitettu vanhoihin viihtyisiin rakennuksiin. Tässä Pizzeria Makasiini. |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 5. Kirmukarmu | 7. Vesilahden kirkko |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012