| Siirry: | Sisällysluettelo | 7. Vesilahden kirkko | 9. Rautiala-Korpiniemi |
|---|
8. Sakoinen-Kärkölä
|
Perimätiedon mukaan Sakoinen on muinoin ollut suuri ja rikas kylä. Ennen niin tärkeisiin vesistöihin nähden kylä on sijainnut keskeisellä mutta toisaalta suojaisassa paikassa. Perimätieto Sakaveden vastakkaiselta puolelta Hinsalasta kertoo, että kuuluisa pirkkalaispäällikkö Matti Kurki veljineen oli kotoisin Sakoisista. Perimätieto kertoo myös Matti Kurjen olleen jo kristityn (1200-luvulla), mitä seikkaa myös kristillinen nimi Sakoinen kuvannee (sacer = pyhä). Kristillisyyteen viittaavat myös muutamat ympäristön paikannimistä. Sakoisten kylä on todella ollut poikkeuksellisen vauras rautakaudella. Sitä osoittaa Hukarin isännän tekemä hautalöytö Sakaselän rannalla 1879. Maansekaisista kivikummuista A. Heikel kaivautti varsin arvokkaan viikinkiaikaisen (800-1050) esineistön (mm. hopealla ja kullalla koristeltuja aseita). Jalmari Jaakkola ja Jorma Leppäaho ovat tutkimuksissaan arvelleet kalevalaisen sankarirunouden kertovan juuri Ylä-Satakunnan ja Pohjanmaan välisistä taisteluista 700-800-luvuilla. Vesilahti oli tuohon aikaan Ylä-Satakunnan ja samalla koko Suomen sisämaan tiheimmin asuttuja alueita. Hollon Isohaan hautakummut ovat vielä tutkimattomia. Keskellä Sakaselkää on Naulinkari-niminen saari. Tarinoiden mukaan kuuluisa pakanapäällikkö Kirmukarmu miehineen vei Vesilahden ensimmäisen kristinuskon levittäjän Hunnun Herran saareen kuolemaan nälkään. Hinsalan Hilja-neitonen kuitenkin vei Hunnun Herralle ruokaa ja lopulta auttoi tätä pakenemaan. Sikäli kuin tarinoissa on jotakin perää, ne saattavat heijastaa kahden kilpailevan uskontokunnan välisiä kiistoja ennen vuotta 1250. Jostakin syystä Sakoisten isäntiä ei ollut Davidin kapinan alistuskirjeen allekirjoittajissa. Vanhin asiakirjatieto Sakoisista on, kun Nils Mäsä oli todistamassa vuonna 1501 katselmusmiehenä Laukon ja Sarkolan välistä rajaa. Mattis j Sakas oli lautamiehenä kesäkäräjillä vuonna 1505. Ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540 kylässä mainitaan viisi tai kuusi taloa: Kurki, Komu, Hollo, Mäsä eli Hukari, Sakoisten Matin talo sekä Hendrich Nurckin talo. Matin ja Hendrichin taloista ei kuitenkaan ole enää tietoja 1500-luvun jälkeen. 1600-luvulla uutena talona ilmestyi Kauppila. Sotaisalla 1600-luvulla Mäsää, Komua ja Kauppilaa isännöivät sotilaat. Kurjen tilalla etunimet Mĺrten, Matts ja Marcus olivat yleisiä nimiä 1700-luvulle asti. Kun Komun isäntä siirsi talonsa 1700-luvun lopussa Krääkkiöön ja kun maita vielä yhdisteltiin ja lohkottiin, Sakoisten kyläalueelle jäi lopulta vain Kurjen, Hollon ja Mäsän tilat. Sakoinen muodosti myös pienehkön jakokunnan, johon kuuluivat lisäksi Alhonlahden Melkkeri ja Yrjölä. Yhteydenpitoa kuvastanee mm. Melkkerin ja Sakoisten välinen oikotie, joka näkyy mm. 1700-lopun kuninkaan kartastossa. Viereisessä Kärkölän kylässä oli 1500-luvulla neljä taloa: Anttila, Hussu, Heikkilä ja Kurki. Vesilahden kunta osti Anttilan ja Kurjen tilat sekä osan Hussua 1905-06, ja perusti Anttilan rakennuksiin vanhainkodin. Rakennusta kuitenkin laajennettiin vähä vähältä terveyskeskukseksi, kunnes 2008 vihitty uusi suurehko terveyskeskus ei sisällä enää mitään alkuperäisestä. Ympäristössä on runsaasti uudisasutusta. Anttilanvuoren eli Sakovuoren lounaispuolella virtaa Tuonenoja eli Kalmanoja, jossa olevaa syvännettä sanotaan Kalmanoroksi. Lähellä Kalmanoroa Sakovuorella on suuren kiven muodostama luola, Onnenkota, johon on suojauduttu piiloon vihollisilta ja joka on ollut paikkakunnan nuorten kokoontumis- ja piirileikkipaikka. Muuan vanha tarina kertoo, että ken uskaltaa viettää yksin syksyisen yön Kalmanorolla, saa seurustella Onnenkodassa juhannuksen aikaan morsiamensa kanssa ja valmistautua häittensä pitoon. Pakanapäällikkö Kirmukarmun kerrotaan myös viettäneen yön Kalmanorolla ja saaneen seurustella seuraavana juhannuksena morsiamensa Jaanun lapinsukuisen Sinivuokon kanssa. Vielä 1800-luvulla kerrottiin tarinaa, että soutajat olivat nähneet Tuonenojan lähellä olevan kallion päällä valkopukuisen tanssivan neitosen. Lähestyttäessä näky oli kadonnut Tuonenojan synkkään maastoon. Iäkäs siltavouti Friman oli kertonut, että tanssija oli muinaisajan kristitty neitsyt, joka häitten asemasta oli poltettu ja haudattu Tuonenojaan. Frimanin omistamassa Tuonenojan pirtissä oli myös aikoinaan kummitellut. Luonnonkauniissa Lammasniemessä on Vesilahden kunnan omistama uimaranta, saunamaja ja leirintäpaikka. Siltavouti ja räätäli Isak Höganderin vanha päärakennus 1800-luvun alulta sijaitsee Anttilanvuoren länsireunalla. Elias Lönnrot lahjoitti siltavoudille viulun, jonka hänen pojanpoikansa, poliisi Richard Sinisalo lahjoitti Hämeen museolle. Isak Högander toimi räätälinä Laukossa, ja koska Lönnrot oli räätälin poika, nämä kaksi tutustuivat. Lönnrot soitteli viulua, mistä Högander piti. Lönnrot suositteli Höganderille viulunsoiton opettelemista, mutta Höganderilla ei ollut varaa viulun ostamiseen. Niinpä Lönnrot lahjoitti viulun ja antoi ehkä hieman alkuopetusta, minkä jälkeen siltavouti jatkoi harjoitustaan yksin ja soitteli etupäässä virsiä. Isak Höganderin räätälintöitä jatkoi hänen oppilaansa Heikki Fonsell. 1900-luvun alkupuolella Sinisalon rouva piti Höganderin rakennuksessa 2-3 neulojan arvostettua ompelimoa, josta tuotteita toimitettiin pitäjän ulkopuolellekin. Uudisasutus on muuttanut voimakkaasti Sakoisten ja Kärkölän alkuperäistä ilmettä. Kummassakin kylässä on kuitenkin edelleen muutamia vanhoja rakennuksia idylliä luomassa. Sakoisten vanha kahden talon kyläraitti on 2000-luvulla saanut uutta elinvoimaa mm. yhteisökylän ja biodynaamisen maatilan muodossa ja kaiken lisäksi vielä alkuperäisellä keskiaikaisella Kurjen tilalla. Uudisrakentamista on tarkoitus tehdä miljöötä täydentäen ja historiaa kunnioittaen. |
Sakoisten pohjoispuolella oleva Pyhäjärven lahti on Sakavesi. Edessä Kukkosaari, kauempana Hinsala.
Onnenkota Anttilanvuoressa. Kiviin on hakattu vuosilukuja ainakin jo 1800-luvun alussa.
Kärkölän Anttila toimi pitkään vanhainkotina ja terveyskeskuksena. Nyt tämän tilalla on ajanmukainen ja 2008 vihitty terveyskeskus.
Ennen Tuonenoja oli hyvin pelätty paikka siitä kerrottujen tarinoiden vuoksi. Nykyisin ympäristössä on runsaasti uudisasutusta. |
| Siirry: | Sisällysluettelo | 7. Vesilahden kirkko | 9. Rautiala-Korpiniemi |
|---|
© Yrjö Punkari 1982-2012